Uracyst-huuhtelu

Kaikissa terveydenhuollon kinkereissä juokseminen on väsyttävää ja voimavaroja kuluttavaa. Ei niinkään se paikalle meno vaan se, että jokaiseen tapaamiseen pitää valmistautua ja skarpata.

Itsessään virtsarakon Uracyst-huuhteluhoito ei kauaa kestä. Ensin katetroidaan virtsarakosta pissa pois, sitten laitetaan samaa katetria pitkin huuhteluaine rakkoon (20 ml), jonka jälkeen katetri otetaan pois. Sitten aineen annetaan olla rakossa mielellään minimissään 30 min, mutta mitä kauemmin niin sen parempi. Tämän jälkeen rakon voi tyhjentää.

Siinä laverilla maatessa ehtii silti miettiä vaikka mitä. Tänään mietin sitä, että onko tämä oikeasti tulevaisuuteni? Viettää enemmän aikaa sairaalassa kuin kotona? Mun mielestä kuusi kertaa osastolla (alle vuoden sisään) on liikaa ja tähän kun lasketaan mukaan vielä eri vastaanotoilla vietetyt ajat, se on paljon se. On ollut päiviä, jolloin olen ollut vähällä luovuttaa, mutta tärkeintä kai on, että aina on löytynyt syy jatkaa eteenpäin.

Poistuessani tänään sairaala-alueelta viikon toisen Uracyst-huuhteluhoidon jälkeen. Hiljaa alan tajuta myös itse tilanteen vakavuuden. Mitä olisi voinut tapahtua? Mitä tulevaisuudessa tulee vielä tapahtumaan? Mitä käyn läpi nyt ja mitä joudun käymään vielä läpi? Yöt menee valvoessa. Pohtiessa kaikkea tapahtunutta ja kaikkea sitä, mitä tulee vielä tapahtumaan. Jotenkin pitäisi hyväksyä, että on sairas ja rikki ja tätä tämä loppuelämäni nyt vain tulee olemaan. Mutta entä jos en tahdo hyväksyä? Enkä tahdo nähdä loppuelämääni rajoitteisena? Olenko silloin ihminen, joka ei pysty hyväksymään sairauttaan?

Viime viikolla mulla oli sellainen tunne, että olisi taas virtsarakon tulehdus. Torstaina huuhtelun yhteydessä otettiin pissanäyte. Alustava vastaus saatiin perjantaina, jossa oli leukkarit 1+ ja punasolut 2+. Lopullinen vastaus saatiin tämän viikon maanantaina ja siellähän kasvaa tällä kertaa bakteeri nimeltänsä betahemolyyttinen streptokokki. En tajua, että mikä bakteerien ilotalo tuosta virtsarakosta on nyt yhtäkkiä tullut! Tai siis tiedän sen, että oli kertakatetrointi, kestokatetri tai cystofix niin bakteeritulehduksen riski on aina. Mutta silti, nyt on ainakin jo neljäs bakteeritulehdus tälle vuodelle!

Oikeesti mulla ois ollu tänää vielä aika hoitavan urologin juttusille, mutta koska maanantaina tapaustani käsitellään moniammatillisessa erikoistiimissä kello neljätoista alkaen urologian poliklinikalla niin siirrettiin myös urologin vastaanottoaika maanantaille. Meen siis maanantaina ensin uroterapeutille huuhteluhoitoon, sen jälkeen tapaan ensin urologini kaksistaan, jonka jälkeen mennään porukalla keskustelemaan ja pohtimaan tilannettani. Osaa keskusteluun on ottamassa ainakin yksi urologi, uroterapeutti, psykiatri, psykiatrinen sairaanhoitaja ja minä. Yleisesti tällaisia kokoontumisajoja järjestetään, kun kyseessä on esimerkiksi monimutkainen ja vaikea tapaus.

Kusinen homma, kirjaimellisesti. Jos joku nyt kysyisi kuinka voin virtsarakkoni kanssa, en osaisi vasta muuta kuin, että en tiedä.