"tapaus potilas Kukkonen"

Uusi päivä. Istun Kontinkankaan hyvinvointikeskuksen odotusaulassa. Selaan puhelinta ja odotan, että minut kutsutaan sisään. En tiedä yhtään, että mitä tuleman pitää. Aamulla tummanpunainen virtsa on laittanut taas ajatukset ja päivän suunnitelmat uusiksi.

Katselen samalla kun katetroin vessanpöntön vettä. Sitä kuinka se värjääntyy aivan tummanpunaiseksi. Kyyneleet kirpoavat silmäkulmistani ja saa haukkomaan henkeäni. Kipu. Ei sitä pysty edes kuvailemaan. Ajattelen, että ei taas. Ei vaan vittu voi olla enää todellista!

Virtsanäytteen antaminen ja tulehdusarvojen mittaaminen. Pissa on niin veristä ettei sitä saada luotettavasti stiksattua sillä veri sotkee kaiken. Pissa lähtee laboratorioon. Laboratoriossakaan ei saada kemiallista seulontaa tehtyä, koska näyte on verinen. Bakteeriviljelyn tuloksen saaminen taitaa mennä maanantaille. Tehdään uusi viljely sen vuoksi, että huhtikuussakin bakteeri oli vaihtunut lennosta uuteen viikossa, joten ollaan sitten varmoja, että mikä antibiootti tepsii.

Nimeäni huudetaan. Ystävällinen vanhempi mieslääkäri kutsuu vastaanotolleen. Siinä sitä taas istutaan, verisen pissan kanssa lääkärin vastaanotolla. Tai pikemminkin niin, että näen itseni istumassa vastaanottohuoneessa, katson kun lääkärin suu liikkuu ja hän puhuu. Oikea Hanna istuu tuolilla liimaantuneena eikä ymmärrä. Huoneen seinällä on taulu, ikkunan takana kesä, Hannan rakko rikki. Suhtaudutaan asiaan niin, että viides virtsarakontulehdus tälle vuodelle on päällä. Lääkäri kirjoittaa e-reseptin Ciprofloxaciniin. Mikä myöhemmin vaihdettiin vielä urologin pyynnöstä Kefexiniin.

En ole uskonnollinen, mutta johonkin ihminen aina uskoo. Tämä on se hetki, jolloin viimeistään kannattaa kädet ristiä. En rukoillut. Jätin käteni ristimättä, mutta ajattelin, että nyt tarvitsisin vähän apuja. En enää yhtään ihmettele, että miksi olen saanut sen käsityksen, että uskoon tullaan usein oman tai läheisen vakavan sairastumisen tai kuolinvuoteen vierellä. Ei todellakaan haluta olla yksin tilanteessa, jossa olet vain sinä - ja rikkinäinen virtsarakkosi. Alkaa olla jo sellainen olo, että nyt riittää. Aina kun hetken näyttää vähän paremmalta niin eiköhän jotain uutta tule. Syytä selvittäessä ja bakteeria panikoidessa tähän torstaihin. Minun elämäni meni nyt näin ja näillä eväillä mennään.