Krooninen kipupotilas

Osaatko kuvitella miltä jatkuva kipu tuntuu? Suomessa yli miljoonan ihmisen ei tarvitse kuvitella, sillä he tietävät.

Kuvittele aika, jolloin koit kovaa kipua. Moninkertaista voimakkuus ja ajattele, jos kipu olisi seuranasi 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä ilman helpotusta. Ja ajattele, jos tämä jatkuisi koko loppuelämäsi. Kroonisesta kivusta kärsivät viettävät suurimman osan päivästään huomattavan kivun kanssa. Krooninen kipupotilas tuntee elävänsä vankina kehossaan.

Vielä vuosi sitten en tiennyt itsekään, enkä olisi osannut edes kuvitella millaista on elää jatkuvan kivun kanssa. Mutta nyt kun itse kärsii tällaisesta sairaudesta, joka on aiheuttanut ajoittain tosi kovaakin kipua ja tulee jatkossakin aiheuttamaan, mulla on käsitys siitä, että millaista on elää kroonisen kivun kanssa. Voin vannoa, että jokainen kivuista kärsivä olisi mieluummin kivuton ja käyttäisi maksimissaan jotain vitamiineja kipulääkkeiden sijaan. Väitän, ettei kukaan halua aloittaa päiväänsä kipulääkkeillä. Ja kukaan tuskin nauttii lääkkeiden aiheuttamista sivuvaikutuksista ja lukuisista haitoista. Mutta kukaan ei myöskään halua olla kipeä, joten kipulääkkeiden merkitys on kipupotilaille hyvinkin suuri.

Olen todella onnellinen ja kiitollinen niistä päivistä, kun pystyn elämään "normaalisti". Kunnes tulee taas sen kaltaiset päivät, kun heti aamusta jo tietää, että päivästä tulee painajainen. Voin mennä illalla kivuttomana nukkumaan ja herätä aamulla järkyttävään kipuun. Tai toisinpäin.

Elokuussa, jolloin en ollut vielä kriteerien mukaan "krooninen kipupotilas", olin "akuutti kipupotilas", koska yhtäjaksoista kipua oli kestänyt alle kolme kuukautta. Sain eräältä osastolla aamukierrolla olleelta lääkäriltä saarnan lääkeriippuvuudesta. Etenkin tämä ripitys koski opiaatteja, mutta myös muita vahvempia kipulääkkeitä. Ajattelin mielessäni, että en ole osastolla ensimmäistä kertaa kipuineni. Minäkin olen ihminen! Vain kurkistus papereihini kertoisi teille kipeän tarinani.

Asia, johon haluan ottaa kantaa, on nyt kuumana käytävissä keskusteluissa kipukroonikoiden leimaaminen lääkeriippuvaisiksi. Siispä, jos et voi lopettaa lääkityksiäsi, olet lääkeriippuvainen. Eli kyse on kipupotilaiden ja narkomaanien niputtamisesta samaan nippuun. Kipupotilaat tuomitaan hepposin perustein narkkareiksi. Mitä kovempi kipu on, sitä vahvempi lääke tarvitaan - ja sitä herkemmin leimataan lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.

Kroonista kipua sairastaville lääkkeet ovat pakollisia, eivät hupia. Kipupotilaat eivät syö lääkkeitä huvin vuoksi, ne ottaa niitä voidakseen elää elämisen arvoista elämää, minkä pitäisi olla jokaisen ihmisoikeus. Raastavan, suorastaan piinaavan kivun kanssa eläminen ei ole sellaista. Kipupotilaiden kuvitellaan hankkivan lääkkeillä perusteetonta hyvää oloa, viihdekäyttävän lääkkeitään ja heidän uskotaan kipusairauden takia olevan muita alttiimpia kehittämään riippuvuutta lääkkeiden tuottamaan mielihyvään.

Kovista kroonisista kivuista kärsivät ihmiset harvemmin jäävät "koukkuun", koska nämä potilaat eivät yksinkertaisesti koe mitään euforisia tuntemuksia, ne eivät liitele missään todellisuuden rajamailla, eivätkä saa psyykkistä mielihyvää lääkkeistään. Kroonisista kivuista kärsivät saavat lääkkeillä ehkä kivun pahimman terän pois, mutta eivät ne silti poista kipua kokonaan. Toisaalta monet kipupotilaat haluavat valita mieluummin kohtuullisen kivun ja kirkkaan tietoisuuden kuin kivuttoman turtumuksen. Kuulun itsekin näihin, voin joskus suoda lapselleni väsyneen äidin, mutta en sekavaa.

Jokainen meistä tietää, että esimerkiksi opiaateilla, on sekä oikein - että väärinkäyttäjänsä. Väärinkäyttäjät ottavat lääkkeitä saadakseen päänsä sekaisin, tai hyvät fiilikset. Ne liitelee siellä todellisuuden rajamailla ja saavat sitä psyykkistä mielihyvää. Ei kipupotilas!

Hiljaisuudella takaamme sen, että mikään ei muutu.