12.8.2017

Toinen osastojakso

Kun kusi karkaa viidennen kerran tunnin sisään, ajattelin ettei ainakaan huonommin voisi enää mennä. Olen väärässä. Alkaa vuosien mittainen kärsimysnäytelmä, joka ajaa minut ja läheiseni henkisesti ja fyysisesti äärirajoille. Elokuun alussa sulkijalihakseni pettävät. Alkaa lääkäreiden, lääkkeiden, toimenpiteiden ja osastojaksojen rumba. Etsitään syitä ja seurauksia, hoitomuotoja ja lääkityksiä.

"Virtsa karkaa rappusia kävellessä, ylösnoustessa ja tihkuttaa koko ajan".




Tällä osastojaksolla tehtiin alavatsan MRI, LS-rangan ja lantion MRI, luustokartoitus, verikokeita ja pidettiin miktiolistaa (residuaalia jäi 300-400ml). Spontaanisti pissaa tuli max 100ml, aina ei edes sitä. Kokeiltiin rauhoittaa tilannetta kestokatetrilla, mutta virtsa karkasi hallitsemattomasti myös sen ohi. Muutama uusi lääkekin tuli testattua. Osastolla ollessani tehtiin myös urologian poliklinikalla urodynaaminen tutkimus, jossa löydöksenä:

"hypotoninen virtsarakko, uretrokystometriassa matalahkot sulkupaineet (46cmH20), kunnollista detrusortoimintaa rakon osalta ei tule esille, ja free flow on ponnistelemalla tehty hypotonisen rakon käyrä. Urodynaamisesti tilanne sopii hypotoniseen virtsarakkoon sekä sulkijalihaksen inkompetenssiin. Jonkinnäköinen rakon toimintahäiriö neurologisesti on kyseessä."





















Sitten se on varmaa. Olen sairas. Urologi selittää kaiken yhtenä termien tulvana, ehkä vain päästäkseen poissa tilanteesta, jossa potilaalle kerrotaan hänen kohtalonsa. Minä kysyin Googlelta, mikä se virtsarakon toimintahäiriö on. Tästä hetkestä alkoi maaninen tiedon etsintä ja kilpajuoksu urologien kanssa, joka jatkuisi päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia ja ehkä jopa vuosikymmeniä. Urologit raaputtelivat päitään ja etsiskelivät tarkempaa diagnoosia, mutta minä halusin kiihkeästi löytää sen ennen heitä. Halusin ymmärtää, mikä minua vaivaa. Jään makaamaan huoneeni hämärään. Omantunnon syytökset, suru ja masennus hautaavat minut alleen tukahduttavina kuin paksu huopa.

"tpr lepotonus vaikuttaa normaalilta, rypistysvoimaa ei laisinkaan, jonkinlainen hermostollinen ongelma, jonka etiologia avoin."

Neurologikin kävi osastolla kontrolloimassa statustutkimuksen. Esille ei tullut mitään poikkeavaa, ainoastaan vasemmanpuoleinen kosketustunnon alenema, mutta tämä on vanha löydös, joten neurologin yhteenvetona;

"ensisijaisesti pitäisin oireistoa reaktiivisena, itsekseen rajoittuvana".


12.8.-17 pääsin kotiin kera sairausloman jatkon ja ohjeena jatkaa toistokatetrointia 6 x päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hanna suosittelee

Lonkan ultraääniohjattu lääkeaineinjektio

Pelkään nykyään neuloja ja pistämistä aivan hulluna. En tiedä kumpaa pelkään enemmän. Todennäköisesti molempia yhtä paljon. Sairaalassa onne...

Blogin parhaimmat