Kolmas osastojakso

Sitä ei kauaa ehtinyt nauttia kotona olemisesta, kun kivut pakottivat hakeutumaan jälleen kerran lääkäriin maanantaina 21.8. Tällä kertaa menin naistentautien poliklinikalle, päivystävälle gynekologille sillä kipu oli levinnyt vasemmalle alavatsalle.

"Virtsarakon seinämät paksuuntuneet, ei sisäkaikuja".

Pienen harkinnan jälkeen minut otettiin naistentautien osastolle seurantaa varten. Kuten aina, myös nyt, otettiin PVK, CRP ja virtsanäyte sekä laadittiin lähete vatsan ultraäänitutkimukseen. Vatsan UÄ:ssä ei aktuellia, virtsanäytteessä Le+, Eryt 2+. VTI:n hoidoksi aloitettiin Nitrofur c 75mg. Sain itse valita, lähdenkö kotiin vai jäänkö osastolle seurantaan yön yli. Päätin jäädä osastolle sillä kivut olivat kovat. Sain muutamaa eri kipulääkettä, mutta mikään niistä ei tuntunut tepsivän. Lääkäri teki konsultaatiopyynnön urologille.

Tiistai-iltana 22.8. päivystävä urologi tuli käymään naistentautien osastolla.

"Invalidisoiva tilanne, joka pahentunut edellisestä osastojaksosta. Jatketaan hoidon koordinointia osastolta 5 käsin, jonne siirto tänä iltana, jos paikka saadaan".

Urologi antaa käskyn kerätä tavarani perusleiristä, jossa olen maannut päiviä. Ajattelen, että ei taas samalle vuodeosastolle. Vähänpä tiesin tuolloin tulevasta. Tuntui ettei mistään tule mitään. Itkin urologille, että leikkaa rikkinäisen kusirakkoni pois, en jaksa enää. Halusin eroon tuskista, joihin mitkään kipulääkkeet eivät tehonneet. Hiki valui ja olin täysin toimintakyvytön. Pitkän keskustelun jälkeen päädytään laittamaan cystofix leikkaussalissa. Ei muuta kuin suunta suihkuun ja yhdessä sairaanhoitajan kanssa käymään läpi anestesian esitietolomaketta ja sitten vain odotellaan saliin pääsyä.

Leikkaussaliin saapuu kaksi lääkäriä ja liuta sairaanhoitajia. Toinen lääkäreistä esittäytyy nukutuslääkäriksi ja alkaa laittamaan suoneeni nukutusainetta. Samalla hän kysyy, että mitä minulle kuuluu? Yritän vastata, mutta puheeni alkaa sammaltaa ja sitten tulee pimeys. Miten kauan olen nukutuksessa, sitä en tiedä, mutta sen tiedän, että olen heräämössä. Makaan vuoteessani, jonka kumpikin puoli on erotettu verhoilla toisista vuoteista. Vuoteita on useita ja niissä makaa leikattuja potilaita. Verenpainemansetti puristaa käsivarttani varttitunnin välein.

Cystofix

Aamulla yritin mennä vähän käytävälle liikkumaan. Vasen jalka ei kantanut yhtään. Kaikilla voimilla puristin tippatelinettä, jotta pysyisin pystyssä. Mutta vasemmalla jalalla kun yritin astua, se meni ihan täysin alta.

Maanantaina 28.8. tapasin fysioterapeutin, anestesialääkärin ja kipuhoitajan. Fysioterapeutin kanssa aloitettiin sähköstimulaatiohoito ja sain osastolle omatoimiseen kivunhoitoon TNS-laitteen. Anestesialääkärin toimesta purettiin kipupumppu pois. Kipuhoitaja kävi kysymässä lähinnä vointiani ja kipuja. Lisäksi tapasin psykiatrisen sairaanhoitajan ja sosiaalityöntekijän.

Tällä osastojaksolla värjättiin myös pissaa

Perjantain aamukierrolla puhuttiin kotiutumisesta. Noin yhden aikaan päivällä hoitajat tulivat aikomuksenaan antaa Uracyst-huuhteluhoidon vielä ennen kotiin pääsemistä. Teippien poiston yhteydessä kystostoomakatetri kuitenkin irtosi, joten en päässyt kotiin vielä päivällä.

"Tämän jälkeen ponnistellen sai pienen määrän virtsattua, mutta kertakatetroitiin reilu 800 ml virtsaa".

Iltakierron urologi kysyy, antaisinko laittaa uuden kystostoomakatetrin osaston toimenpidehuoneessa. Leikkaussaliin päästäisiin aikaisintaan maanantaina. Tunnen itseni kovin avuttomaksi. Tekeekö se kuinka kipeää? Kysyin hiljaa. Ei se varmasti ole kovinkaan paha. Ei siihen vielä kukaan ole kuollut. Ja jos voisin olla satuttamatta sinua, tekisin niin. Kestän itse hyvin kipua, mutta on aina vaikeaa katsoa potilaan kipua. Urologi vastaa.

Toimenpide alkaa. Urologi ottaa valkoisen takkinsa pois, laittaa kumihanskat käteensä ja avaa steriilin paketin, jossa on vaijeri. Kyyneleet tulvahtavat silmiini. Jos tämä tekee kovin kipeää, nipistä minua. Sitten olemme samassa veneessä. Puristan rystyset valkoisina pahvilaatikkoa ja pidän sen tiukasti kasvojeni edessä. Vaijeriohjatusti entistä reittiä pitkin saadaan uusi kystostoomakatetri laitettua ja se alkaa toimimaan ongelmitta. Urologi sanoo, että homma on tällä hoidettu. Hän palaa normaaliin työrytmiinsä, minun elämäni ei.

Astun ulos sairaalasta alkusyksyn vesisateeseen enkä tiedä mitä minun pitäisi oikein ajatella. Ei kukaan ole koskaan kertonut, miten tällaisiin muutoksiin elämässä reagoidaan. Miten pitäisi suhtautua. Suhtauduin samalla tavalla kuin muihinkin muutoksiin elämässäni: ahdistumalla, pelkäämällä ja murehtimalla.