Kylmää ja koholla. Jalan päälle ei kärsinyt varata painoa ollenkaan. Myöhään illalla soitin vakuutusyhtiön terveyshelppiin. Sain ajan seuraavalle päivälle Terveystaloon.
Kinkkasin lääkärin vastaanotolle. Lääkäri paineli varovasti varpaita ja jalkapöytää, todeten lopuksi, että jalka täytyy kuvata. Kinkkasin kolmannesta kerroksesta ensimmäiseen. Jalasta saatiin kuin saatiinkiin kuvat. Kinkkasin takaisin lääkärin huoneeseen. Lääkäri käänsi tietokoneensa näytön ja läväytti siihen jalasta otetut röntgenkuvat:
"Mustelmaa vasemman IV proksimaalifalanksin ja metatarsaalin alueella. Aristaa myös tältä alueelta. IV varpaan proksimaalifalanksissa viisto murtuma. Nivelpinnalla 1/2 pykälä".
Asentoa paranneltiin, varvas teipattiin kiinni viereiseen varpaaseen ja sain kyynärsauvat. Ainakaan seuraavaan neljään viikkoon on turha edes haaveilla juoksuaskelista. Voi helvetti. Ehkä tämä pysäytys on itselleni tarpeellinen tulevaa vuotta ja kaikkea sen tuomaa ajatellen. Muistan taas (ainakin jonkin aikaa) arvostaa jokaista juoksulenkkiä ja ylipäätänsä jokaista tavallista askelta. Olen toki tyytyväinen siitä, että voin nytkin kävellä kinkaten, mutta eteneminen on tavalliseen verrattuna ärsyttävän hidasta. Monet sanoivat, että varvasmurtumien vuoksi ei tarvitse yleensä käydä lääkärissä, mutta olen onnellinen siitä, että pidin pääni ja menin, sillä muuten olisin saattanut alkaa rasittamaan jalkaa liian aikaisin. Haluan hoitaa jalkani kuntoon kerralla, enkä joutua kierteeseen, jossa olen vähän väliä juoksutelakalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti