Kiire

Nyky elämä on hektistä. Kaikilla on kiire niin älyttömän kova kiire. Kiire johonkin tekemään jotain ja olemaan hyödyksi. Koko ajan täytyy tehdä jotain tai vähintäänkin näyttää siltä, että teet jotain. Ihmisten asenteissa ja askelissa on tekemisen meininki.

Lääkärin työ on tutkitusti kiireammatti. Mielestäni terveydenhuollon ammattilaiset eivät voi, eivätkä saa vedota kiireeseen. Vaikka tiedämme, että he työskentelevät kiire kantapäillään. Kaikkea pitäisi ehtiä, mutta mitään ei ehdi kunnolla. Mutta kiire ei saa olla syy. Millekään. Missään - ei etenkään terveydenhuollossa. Koska potilas on lääkärin työn kohde, mielenkiintoinen ihminen kaikkine puolineen tai kiinnostava case, silmä, käsi, korva, sekakäyttäjä  - erikoisalasta riippuen. Mutta ennen kaikkea hän on potilas, ongelmineen ja niihin hän on tullut hakemaan apua ja silloin ei vaan saa olla kiire. Psyykkinen- fyysinen- ja sosiaalinen kokonaisuus, josta ei voi irrottaa pelkkää ruumiinosaa, vaikka se joskus selkiyttäisikin lääkäreiden työtä. Kiire ei saisi olla syynä töksäyttelylle, tiuskimiselle tai epäkohteliaalle käytökselle. Kiire ei saisi olla syy hoitovirheille, viivästyneelle hoidolle tai ihmisarvoisen kohtelun puutteelle. Syy ei saisi olla myöskään ajattelemattomuus, ei välinpitämättömyys eikä tietämättömyys. 

Mediassa on ollut jonkin verran puhetta lääkärin ja potilaan kohtaamisesta.
Paras mahdollinen potilaan kohtaaminen edellyttää aitoa välittämistä ja läsnäoloa, joka lähtee jokaisesta itsestään. Ammattilaisten keskeisessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä näkyy se, miten he arvostavat toistensa tekemistä ja ammattitaitoa. Tärkein kohta välittämisen ketjua tapahtuu siinä vaiheessa, kun terveydenhuollon ammattilainen kohtaa potilaan. Tässä kohdassa ei vaan ole vara epäonnistua, ei nyt eikä tulevaisuudessa.

Suomen Lääkäriliitto on määrittänyt lääkärin ja Lääkäriliiton perusarvoiksi: elämän kunnioittaminen, ihmisyys, eettisyys, korkea ammattitaito ja kollegiaalisuus.

Kollegiaalisuus = virkaveljellisyys, toverillisuus, keskinäinen ammatillinen yhteistyö. Kollegiaalisuus on perinteisesti yhdistetty erityisesti lääkäreihin ja sillä on tarkoitettu nimenomaan lääkärikunnan keskinäistä toverillisuutta ja ammatillista yhteistyötä. 

Ote lääkärinvalasta; "päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen". Enemmän ensimmäisiä hommia, jotta vältetään jälkimmäisiä. Enkä todellakaan väitä, että sairaiden hoitaminen olisi helppoa. Moni lääkäri kokee, että allekirjoitettuaan lääkärinvalan on lopullisesti antautunut ja sitoutunut lääkärin ammattiin. Lääkärinvalan merkitys tulee kasvamaan. Inhimillisten ja eettisten arvojen merkitys tulee korostumaan teknologian viedessä lääkäriä yhä kauemmaksi potilaasta. Korkea ammattitaito on edelleen kuitenkin kaiken ydin.

Osastojaksoilla on ollut aikaa seurata lääkärien työtä. Päätöksiä on tehtävä paineen alaisena, päivät on pitkiä ja vastuu painaa. Olen nähnyt myös sen turhan kiireen, joka syntyy siitä ettei lääkäri ole itsensä kanssa sinut - silloin potilas helposti unohtuu.

Tähän loppuun täytyy vielä todeta, että lääkärin ammatti on yksi hienoimmista ja haastavimmista ammateista, vaikka siihen kuuluu ajoittaista voimattomuutta vaikeiden kysymysten äärellä ja todella suurien työpaineiden alla. Tiedollinen ja taidollinen osaaminen ei kuitenkaan yksistään riitä. Lääkärin pitää myös osata myötäelää vaikeissa tilanteissa, kuunnella ja puhua.

Oman elämänsä lääketieteen lisensiaatit

Ihana nykyajan avustajamme tohtori Google. Internet tuo potilaille yhä enemmän mahdollisuuksia osallistua terveyttä ja sairautta koskevaan päätöksentekoon. Potilaat hakevat tietoa omista sairauksistaan, niiden hoidoista ja keskustelevat niistä muun muassa eri keskustelupalstoilla. Tämä on tiettyyn pisteeseen asti ihan hyväksyttävää.

Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun potilas uskoo mieluummin lehtijuttuja, keskustelufoorumeita tai naapurin tutuntutuntutun tarinoita kuin lääkärin esittämiä tutkimustuloksia. Useimmiten käy myös niin, että nämä Google-diagnoosit ja keskustelupalstojen "asiantuntemus" saattaa viedä väärille urille, aiheuttaa turhaa huolestumista ja useimmiten ne myös menevät pieleen.

Moni lääkäri kokee hankalana potilaiden itsensä tekemät diagnoosit. Nykyään niitä on helppo tehdä internetin avulla, mutta potilaan sokea usko niihin vaikeuttaa todellista kohtaamista lääkärin kanssa. Netissä on niin valtavasti tietoa, että sen seasta on hyvin vaikea löytää laadukasta ja relevanttia terveystietoa. Google-diagnoosin tehneet potilaat ovat kiinnostuneita terveydestään ja haluavat toimia yhteistyössä lääkärin kanssa. Sairauden hoidon onnistumisen kannalta mielenkiinto omaa terveyttä kohtaan on ensiarvoisen tärkeää. Avoin keskustelu oireista ja sairaudesta lääkärin kanssa lisää yhteisymmärrystä ja sitoutumista hoitoon. Hyvän yhteistyön edellytyksenä on ettei lääkäri loukkaannu potilaan omista ehdotuksista. Potilaan kokoama tieto on kuitenkin usein sirpaleista ja hän tarvitsee lääkäriä sen tulkiksi. Hakukone löytää sekä sitä huuhaata, että faktaa lähes kaikista sairauksista. Kannattaa myös pitää mielessä, että liialliset omat diagnoosit saattavat joskus jopa vaikeuttaa oikean diagnoosin tekemistä ja hoidon saamista.

Joka kolmas ihminen käväisee ennen lääkäriin menoa tohtori Googlen juttusilla. Ja joka kahdeskymmenes Google-haku liittyy terveyteen. Tällä tiedonlouhinnalla voi olla monenlaisia seurauksia. Toisinaan ihmiset hämmentyvät ristiriitaisesta tiedosta tai tekevät vääriä oletuksia. Ne saattavat ärsyttää lääkäriä. Varsinkin, jos potilas vaatii turhia tutkimuksia ja hoitoja niiden perusteella. Mutta, koska tohtori Google käski vaatimaan niin asiahan on juuri näin. Lääkärin voi olla vaikea kääntää potilaan ajatusta väärästä, mutta potilaan mielestä oikeasta diagnoosista. Aina ei toki voi välttyä siltä, että vastaanotolta kävelee ulos pettynyt ihminen, mutta lääkärin tulisi huolehtia siitä ettei hän lähde ilman perusteluja.

Potilas ei voi päättää siitä, mitä hoitoa saa, mutta sen hän kuitenkin ratkaisee, mitä vastaanottaa. Lääkärin tehtävä on varmistaa, että potilas tietää kaiken mikä voi vaikuttaa päätökseen. Jokaisen googlettajan tulisi muistaa ettei internet osaa tutkia potilasta eikä tulkita hänen elämänsä kokonaisuutta. Verkosta kaivetut tiedot auttavat ehkä potilasta esittämään oikeita kysymyksiä ja rohkaistumaan puhumaan ehkä intiimeistäkin asioista, joihin voi perehtyä ennalta. Googlettelussa on hyviä ja huonoja puolia. Asianmukaisilla sivuilla on paljon hyvää tietoa. Toisaalta on myös heitä, jotka hakevat netistä terveystietoa kääntääkseen oireensa myönteisiksi. Jos ei tahtoisi millään lähteä lääkäriin - etsii tietoa, joka pönkittää ajatusta siitä ettei mikään ole hätänä. Toisinaan, harvemmin kyllä, potilas voi kieltää sairauden mahdollisuuden ja etsiä verkosta sellaisen selityksen ettei kyse ole mistään vakavasta. Hän ei lähde lääkäriin, vaikka oireet sitä edellyttäisivät ja diagnoosi ja hoito viivästyvät. On hyvä asia, että potilas on kiinnostunut terveydestään, mutta muistetaanhan kuitenkin, että lääkäri tuntee luotettavat asiantuntijat, tutkittujen tietojen lähteet ja terveydenhuollon toiminnan. Yleensä diagnosoimisessa auttaa, jos koulutusta on vähän enemmän kuin pelkän Googlen verran. Siispä jätetäänhän tästä edes varsinaisten diagnoosien tekemiset lääkärin vastuulle.

Mutta, jos haluat välttämättä tuputtaa tohtori Googlen diagnoosia lääkärille - tee se esimerkiksi näin: kun lääkäri kysyy vaivasta, tässä yhteydessä voit kertoa, että törmäsit netissä tällaiseen ja se huolettaa, onkohan mahdollista. Sitten voitte yhdessä lääkärin kanssa keskustellen lähteä miettimään, mitkä seikat puoltavat sitä ja mitkä eivät. Lisättäköön vielä tähän loppuun, että joskus käy niinkin, että Google-diagnoosit osuvat oikeaan. Selkeissä sairauksissa maallikko pääsee oikeaan diagnoosiin. Ja toisinaan näin voi käydä myös pientä salapoliisintyötä vaativissa diagnooseissa. Muistetaanhan, että lääkärillä on kuitenkin koulutuksensa vuoksi enemmän tietoa ja kokemusta sairauksista ja niiden hoidosta, joten vaikka potilas olisikin osunut oikeaan niin ei välttämättä käy joka kerta.

Aikaa ajatella

Jokainen varmasti tietää sairaalan hajun; desinfiointiaineita, pestyjä pintoja, puhtaita ja likaisia pyykkejä, eritteitä, verta, hikeä ja kyyneleitä. Haju, joka menee suoraan jonnekin tunnemuistihaju-keskukseen. Haju, joka herättää monenlaisia tunteita, osaksi vähän ristiriitaisiakin, toisaalta se herättää turvallisuuden ja luottamuksen tunteita. 

Mielikuva lääkäristä, jolla on kylmät kädet, mutta pehmeä ääni, joka pitää huolta ja hoitaa. Se, että kaiken sen fyysisen huolenpidon lisäksi joku on siinä vierellä, kun pelottaa ja sattuu on tosi tärkeää. Sitä tulee henkilökunnan kanssa tutuksi, kun joutuu paljon asioimaan sairaalassa. Juttu kulkee päivä päivältä jouhevammin, välillä käytävälläkin kysellään kuulumisia ja heitetään läppää.

Urologit ovat ja ovat olleet rakastettavan suoraviivaisia. Kuuntelee, ottaa mun ajatukset ja mielipiteet huomioon. He eivät tule vain ilmoittamaan hoitosuunnitelmaa vaan sitä tehdään selkeästi yhdessä. Näillä tuntuu olevan aina kaikki aika maailmassa vastata mun ihan jokaiseen kysymykseeni. Näille voi esittää ne pelottavimmatkin kysymykset. Nää ei myöskään kiertele vaan sanoo suoraan niin kuin asiat ovat.

Mun hoitotiimi on kuin yksi iso uusi perhe. Näiden huomaan uskallan aina välillä laskea itseni ja levätä. Keskittyä paranemiseen. Hoitajat ovat aivan uskomattomia, aina paikalla ja aina valmiita auttamaan. Ne kuuntelee ja lohduttaa, näkee muutakin kuin vain potilaan. Tämä koko hoitotiimi on ollut alusta asti mun tukena.

Ikinä en voi kiittää näitä tarpeeksi! Niin paljon tärkeitä oppitunteja näiden kanssa. Vaikka hoidon suhteen ollaankin vielä alussa niin ilman näitä en olis puoliakaan siitä, mitä oon tänä päivänä. En ole koskaan tavannut tällaisia lääkäreitä, jotka osaavat asettua mun saappaisiin ja jotka näkevät maailmaa mun silmin. Nää ei myöskään vähättele koskaan. Se horjumaton usko. Nää tuntee mut ja nää tietää miten hoitaa mua.