Rojujen poistoon

Istun jälleen tuolin reunalla kauhuissani, tuomiolla. Auringonsäteet osuvat vastaanottohuoneen ikkunaan, sokaisevat. Ortopedi menee suoraan asiaan ja kertoo sen, minkä tavallaan tiesin jo: "luutuminen on edelleen kesken. Rojujen poistoon mahdollisimman pian. Hankaa liikaa". Vituttaa. Voisi olla vähän kohteliaampi. Hän tarjoutuu selittämään tilannetta, mutta totean etten jaksa ymmärtää mitään. Pyysin häneltä aikalisän. Kun hän lausui sanan pakko, ikään kuin sivulauseessa - annoin periksi enkä yrittänyt vakuutella häntä enää mistään. Minä nieleskelin kyyneleitä. Ortopedi istuu minua vastapäätä. Puhuu paljon, nousee välillä seisomaan, kävelee. Ottaa lavuaarin vierestä käsipyyhepapereita ja latoo arkkeja pöydälle siistiksi pinoksi, varmaan nenäliinoiksi. Ne on sitä Katrin keltaista. Niillä lähtee tahrat ihon syvimmistäkin pintasolukoista. Tässä talossa itketään ja paljon. Hän puhuu lähes neljäkymmentäviisi minuuttia. Puhuu, vaikeroi, kysyy, ihmettelee, ei osaa sanoa ja miettii.

Huomaan olevani lievästi auktoriteettiongelmainen. Tekee mieli haastaa korkeasti koulutettuja vähän väliä. Toisaalta se ehkä taas viestii vahvasta halusta oppia ja ymmärtää laajasti ja monelta eri kantilta, eli saatankin olla vain hanakka keskustelija. Kyseenalaistaminen, itsensäkin tai itsensä varsinkin, on arvokas taito elämässä. Halusin keskustella hänen kanssaan enemmän. Janosin selityksiä. Miksi? Milloin? Miten? Ja sitten taas miksi? En saanut vastauksia. En ainakaan sellaisia, jotka olisivat minulle riittäneet. Ei vaan vittu voi olla enää totta. Niiskutan, naurahdan, paheksun ja vihastun. Olen pahoillani omasta ja hänen puolestaan.

Katso sarjoja, ulkoile tai tee jotain muuta, mikä auttaa sinua nyt jaksamaan - ortopedi sanoo, kun missä nyt mennään-tieto ylittää kestokynnykseni ja tuntuu, etten jaksa muuta kuin niiskuttaa. Katsahdin häneen huojentuneesti, joku sentään ymmärtää. Joskus voi olla viisaampaa, että epävarmuutta kantaa lääkäri, kun edessä istuvan potilaan kohtaloa ei voi tietää. Joudun jälleen katsomaan taivaalle. Onneksi elämä on yllättänyt minut monta kertaa aikaisemminkin.

RTG otetaan 21.6. ja siitä suoraan ortopedille, jos kuvassa kaikki on ok, mennään suoraan rojujen poistoon, vaikka jalka ei ole vasta luutunut kuin puoleksi. Tämän jälkeen on 50% mahdollisuus siihen, että jalka on uudestaan poikki ja 50% mahdollisuus siihen, että kaikki meneekin kivasti. Alla olevista kuvista näkee rojut hyvinkin selvästi.