26.2.2021

Voi perseensuti

Leikattu jalka rupesi turpoamaan polvesta ja polvitaipeesta eilen aika reippaasti. Sitten tuli kipu - ikään kuin tuhannet naulat uppoaisivat polveen. Irvistän, olen tuskainen ja kylmänhikinen, eikä tähtienkään näkeminen ole enää kaukana. Hikoiluttaa ja paleltaa yhtä aikaa. Kipu ei hellitä, vaikka toivon sen loppuvan. Kurkkutorvi suorana olisin halunnut karjua kuin vesikauhunen rakki konsanaan kuinka väärin tämä on. En minä tätä tilannut! En halunnut ottaa enää askeltakaan, sillä tiesin, millainen kipu siitä seuraisi. Tein juuri sen, mitä ei olisi kannattanut - luin paljon tarinoita Googlesta. Ahmin karmeita tarinoita ja ajattelin elämäni olevan ohi.


Autossa tuntui ettei Kuusamontie pääty koskaan. Päivystyksessä labrat, röntgen ja uä-tutkimus. Oho, onpas pahan näköinen, sanoo joka kerta joku, kun riisun housut ja paljastan polven. Radiologi pyysi etsimään sen kohdan, jossa omasta mielestäni jotain on. Näytin sen kolme tai neljä kertaa. Ei nestekertymiä. Muuta hän ei osaa sanoa. Yhteispäivystyksen lääkäri tapittaa silmiini terävästi. Valkoinen takki merkitsee selkeästi vastuuta, tilanteen hallintaa ja painaa paljon. Ehkä hän mietti, onko hän oikeasti takin sisällä se, mitä takki viestii. Täyttääkö hän takkinsa. Lääkärin viesti oli kuitenkin selvä: polvesta otettaisiin nyt nivelnestenäyte tulehduksen poissulkemiseksi. Sain tuskissani kivuttua tutkimuspöydän laidalle. Parin minuutin harkinnan jälkeen ymmärsin ettei vaihtoehtoja tosiaan ole. Lääkäri sanoo tekevänsä lähetteen polvipolille seuraavan vastaanottoajan aikaistamiseksi. Ajatuksena on, että jalka oireilee turvotuksella luutumattomuutta. Kaikki on juuri nyt aivan päin persettä ja aiemman suunnitelman mukaan huhti-toukokuu aivan liian kaukana. Saan tt-kuvausajan 18.3. ja ortopedin vastaanottoajan 22.3. Jälleen on edessä poliklinikkakäyntejä ja kuvantamisia, joita edeltää aina (painosanalla AINA) unettomat yöt. Taidan tämän odottamisen huolen purkaa johonkin. Kun ei pysty niin ei vain pysty istumaan hiljaa paikallaan. Pakko tehdä jotakin. Ei pitäisi tehdä liikaa, pitäisi tauottaa tekemisiään. Pitkän hyvän kauden jälkeen en vain enää osannut. Liika on liikaa ja tänään maksetaan siitä. Kun tästä taas selvitään, huomenna on toivottavasti jo paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hanna suosittelee

Mikä musta tulee isona?

Siinäpä vasta kysymys. Hain syksyn yhteishaussa 2021 opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei mennyt kuin hetki, kun sain tietää koulupaikasta. Se...

Blogin parhaimmat