Tuon yllä olevan rtg-kuvan sain tänään myös omille verkkokalvoilleni. Se ei ollut mikään kaunis näky. Alhaalta päin katsottuna kolmannen ruuvin yläpuolella näkyy reisiluun katkaisulinja. Luutumista ei ole lähtenyt tapahtumaan. Ortopedin sanat tipahtelivat raskaina pieneen vastaanottohuoneeseen. Ei vaan vittu voi olla enää totta. Sain kärsivällisesti vastauksia loputtomiin kysymyksiini. Asiat alkoivat vaikuttaa sitä ymmärrettäviltä, mitä enemmän kysyin. Onhan se paskaa tai suorastaan pelottavaa, että näin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta kävelen edelleen jalalla (Luojalle kiitos siitä, että on vielä kuitenkin jalka), josta on katkaistu reisiluu, käännetty sitä ja luun kappaleet ovat toistensa varassa ainoastaan levyllä ja ruuveilla. Siitä, koska luutumisen suhteen jotain alkaa tapahtumaan tai siitä, koska jalan tunto palautuu ei ole mitään takeita. Just nyt kaikki tuntuu lähinnä paskalta. Istun jälleen paskassa, mutta en suostu hukkumaan siihen.
Vitutus on tällä hetkellä suurin tunnetilani. Leikkauksesta tulee perjantaina kolme kuukautta. Ja vaikka ehkä pitäisi juhlistaa sitä, että aika etenee ja jalka toivottavasti alkaisi myös samaa vauhtia paranemaan, fiilis on silti jotain ihan muuta. Reisiluun katkaisukohdan kipu ja polven kireys raastavat hyvää vauhtia hermojani. Osteotomialeikkaus on kuitenkin tehnyt tehtävänsä. Sarvennoisen alue eikä nivunen ole ollut kipeänä leikkauksen jälkeen. Kiitos ortopedille siitä. Seuraava tuomion hetki on huhtikuussa. Pari kuukautta ihmisen keskimääräisessä eliniässä on lyhyt aika, mutta ne päivät pitää odottaa ja niiden väliset yöt. En voi oikein muuta kuin odottaa, että aika tekisi jossain vaiheessa tehtävänsä. Voi olla ettei luutuminen tapahdu vielä kevään aikana tai tulevana kesänä, ehkä ei syksylläkään vielä, mutta ei sen väliä, sillä minä kyllä odotan. Tällä hetkellä olen periaatteessa paikoilleni pakotettuna. Ehkä siihen saakka, että reisiluu alkaa luutumaan, jatkan roikkumista sohvalla ja somessa. Vaikka se vaatisikin aina vähän väliä verokseen mielen, sielun ja järjen. Koko 161-senttisen pituuteni voimat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti