Jokunen päivä sitten kilahti postilaatikkoon vasemman jalan leikkausaika. Eli karkeasti arvioituna joko ylä- tai alakanttiin (vaikea vielä sanoa kumpi on realistisempi) on allekirjoittaneella kolmisen viikkoa aikaa elää seuraavat puoli vuotta ainakin. Tässä vaiheessa ilmassa on jälleen enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Voin kuitenkin kertoa, että ikinä ei ehkä ole tuntunut vielä näin yksinäiseltä. Onneksi elämä on yllättänyt minut monta kertaa aikaisemminkin. 19.11. siintää siis osteotomia eli reisiluun katkaisu ja kääntö. Leikkauksen jälkeen alkaa "uusi" elämä, toipuminen ja uuden rakentaminen.
29-vuotias oululainen, jonka koko elämä meni uusiksi kertaheitolla kesäkuussa 2017. Mitä kaikkea tämä on elämästä vienyt, mistä kaikesta se on tehnyt haastavaa ja kuinka monista asioista on joutunut luopumaan. Tästä alkoi taisteluni omaa kehoani vastaan enkä pystynyt edes kuvittelemaan mikä tie olisi edessä. Tervetuloa seuraamaan elämääni! Löydät mut myös instagramista käyttäjänimellä hannavaa ja tosielamantriathlon.
31.10.2020
Seuraavat puoli vuotta kolmessa viikossa
Yhdeksän kertaa kymmenestä on takana yksityissektorin fysioterapiaa. Jo ensimmäisessä tapaamisessa olin aivan häikäistynyt. Pöydän toisella puolella istui upea, ystävällinen ja aidosti asiakkaasta kiinnostunut fysioterapeutti, joka kertoi avoimesti myös omasta elämästään. Hän sai asiat selitettyä niin, että ajattelin ensimmäistä kertaa, että ehkä minussakaan ei ole mitään perustavanlaatuista vikaa.
Edelleen kun ihmiset kuulevat, kuinka hurjat viimeiset kolme vuotta ovat olleet, koen, että minua säälitään. Vieläkin näiden kaikkien vuosien jälkeen se ahdistaa, puristaa ja tekee suorastaan kipeää. Tämä ei ole elämä jonka tilasin, mutta tämä on mun ainoa elämä. Vältän vieläkin menemästä joihinkin tilaisuuksiin, koska en jaksa kuunnella sitä voivottelua. En kaipaa niitä katseita tai sitä tunnetta, kun ei tiedä mitä minulle sanoa. Vaikeinta on edelleen yrittää sanoittaa tunteitani tai ajatuksiani muille, koska harva pystyy samaistumaan. Keneltäkään en saa niitä "haluamiani" vastauksia. Oikeasti en tiedä itsekään, mitä ne ovat. Tuntuu vain siltä ettei kukaan ymmärrä.
Tänään olen taas hammasta purren ja itkua vääntäen tehnyt liikkeitä, joita viimeisimmällä tapaamisella fysioterapeuttini kanssa lisäsimme ohjelmaani: liikkeiden ohjaamista keskivartalosta käsin. Fysioterapiassa laitettiin tehokas vaihde päälle ja haastetasoa nostetaan koko ajan. Toistoja ja sarjoja tehdään useampia kuin aiemmin ja liikkeet ovat jo enemmän jumppamaisia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hanna suosittelee
Mikä musta tulee isona?
Siinäpä vasta kysymys. Hain syksyn yhteishaussa 2021 opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei mennyt kuin hetki, kun sain tietää koulupaikasta. Se...
Blogin parhaimmat
-
Maanantaina 13.8. iski jälleen munuaiskivikohtaus. Ei muuta kuin suunta Oulun seudun esikartanoon. Ensimmäisenä sisätautilääkärin vastaanoto...
-
Lauantaina iskin kaikella sillä voimalla, jota tästä 60kg ruhostani irtoaa, vasemman jalan varpaat sohvan metallijalkaan. Tuska, jota tunsi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti