10.7.2020

Sano mua ultrajuoksijaksi!

Tosin älä vielä, mutta toivottavasti vielä joskus. Tänä viikonloppuna tulee vuosi NUTS Ylläs-Pallaksesta, jossa sain juosta turvajuoksijana 37 km:n sprinttimatkan.

Haaveilen siitä, että vielä jonain päivänä pääsen tai saan, kummin nyt asian haluaakaan ilmaista - juosta ensimmäisen satamailisen. Vielä tulee se päivä hitto vie! Hullun kovaa duuniahan se vaatii, mutta mikään ei ole onneksi mahdotonta. Olen valmis tekemään töitä niin tekniikassa, kehon fysiikassa ja toki myös ravinnonkin suhteen. Pelkkä kehon treenaus ei tietenkään riitä vaan mieltä ja henkisiä vahvuuksiakin pitää harjoittaa. Monet kilpailut on takana, joten jonkinlainen käsitys löytyy siitä, mitä kaikkea se vaatii. Pitkän matkan juoksu on ennen kaikkea päästä kiinni ja siitä, että uskoo itseensä. Jollei itse usko itseensä, miten kukaan muukaan voi uskoa sinuun? Voisin väittää, että on täysin itsestään kiinni, onko valmis innostumaan, haastamaan itsensä ja myös tekemään täysillä töitä sen eteen. Unelmien eteen on oltava valmis tekemään töitä vuoden jokaisena päivänä. Huipulle on siis matkaa, mutta kun sinne toivottavasti joskus vielä pääsee - on fiilis varmasti mahtava.

Toteuttamista helpottaa toivottavasti se, että olen suunnitelmallinen ja erittäin määrätietoinen. Ja olen valmis tekemään töitä tavoitteen eteen. Tulevaisuudessa säntää siis kova duuni, hullu uskallus ja pirun kova päättäväisyys. Tahtoa onneksi tältä naiselta ei puutu. Taidan tosin tarvita luvan myös eri erikoisalojen lääkäreiltä.

Tämän vuoden kilpailut meni osittain koronan vuoksi, mutta pitkälti lonkka- ja nivuskivun vuoksi. Kiputilanne on ajoittain ollut tosi hankalana. Elättelen toiveita edelleen tämän vuoden Lost In Kainuun suhteen, kaksipäiväinen seikkailukilpailu polttelee ja matkaa olisi tiedossa noin 200 km. Syyskuu kolkuttelee jo oven takana, joten vaikea sanoa pystynkö osallistumaan. Pitkälti matkaa taitetaan onneksi pyörällä ja ainoatakaan juoksuaskelta ei kukaan pakota ottamaan. Tulevana maanantaina laitetaan vasempaan lonkkaniveleen ultraääniohjatusti lääkeaineinjektio. Toivottavasti kiputilanne menee sillä edes hitusen parempaan suuntaan. Kesälomien jälkeen ortopedin juttusille jälleen. Saapa nähdä ja kuulla, että millaista kakkosnelosta siellä tällä kertaa tarjoillaan ensin otsaan ja sitten takaraivoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hanna suosittelee

Mikä musta tulee isona?

Siinäpä vasta kysymys. Hain syksyn yhteishaussa 2021 opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei mennyt kuin hetki, kun sain tietää koulupaikasta. Se...

Blogin parhaimmat