Botox-injektiot

Istun varmasti yli sadatta kertaa urologian poliklinikan odotusaulassa. Kaikki tuijottavat minua tai siltä minusta ainakin tuntuu. Miksi tulinkaan tänne yksin? Pian vuoronumeroni kilahtaa poliklinikan televisioruutuun. Voi perkele.

Kello lyö kaksitoista. Sairaanhoitaja kävelee minua vastaan ja kutsuu sisään huoneeseen. Puudutusaine virtsarakkoon vaikuttamaan ennen botox-injektioiden pistämistä sekä esilääkkeet ja antibiootti. Puolen tunnin odotus.

Jälleen vuoronumeroni kilahtaa odotusaulan televisioruutuun. Ei helvetti. Urologi tulee kystoskopiahuoneen ovelle vastaan. Silmäni palavat pelosta lähestyessäni ovea. Hänen kädenpuristus on vakaa, katse suora ja kirkas. Ääni, tuo tuttu ja turvallinen, on lämmin ja miellyttävä. Hän näyttää juuri niin mukavalta kuin onkin: rauhallinen ja luotettava. Mies, joka pitää sanansa.

Olin luvannut itselleni käyttäytyä jatkossa asiallisesti urologeja kohtaan enkä aikonut panna heitä tilille tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, vaikka mieleni olisi tehnyt. Makaan urologian poliklinikan kystoskopiahuoneen sängyllä. Urologi istuutuu satulatuolilleen. Minulle tuli outo mielihalu tarttua häntä hartioista kiinni ja ravistaa. Kysyä miten tähän pisteeseen ollaan päädytty. Urologit olivat osaltansa syypäitä siihen, millä tavalla elämäni eteni. Eikö se tuntunut heillä missään? Eikö heitä soimannut lainkaan se, että he olivat toistuvasti rikkoneet lupauksia. Tai ehkä heistä tuntui yhtä pahalta kuin minusta, mutta he eivät vain koskaan näyttäneet sitä.

Toimenpiteen tarkoituksena oli pistää botox-injektioita virtsarakon trigonumin alueelle. Toistelen mielessäni urologin sanoja. Minun, joka makasi tässä toimenpidepöydällä, oli syytä olla kiitollinen. Jos tämä sujuisi hyvin, minulla olisi mahdollisuus saada elämäni takaisin. Mietin, voiko ihminen olla alastomampi kuin hetkenä, jona hänen virtsarakkoonsa pistetään neulalla botoxia.

Aloitan pian, sanoo urologi. Ole aivan rauhallisin mielin. Yritän olla ajattelematta 4 mm:n kokoista neulankärkeä, joka työnnetään pian virtsarakon seinämään kymmenen kertaa. Urologi etenee rauhallisesti ja määrätietoisesti. Hän on hymyilevä ja vaikuttaa rauhalliselta, mutta näen hänen silmistään sen saman epävarmuuden kuin kollegoidensa silmistä. Kysyin, mitä osasin. Suurimpaan osaan kysymyksistäni ei ollut vielä vastauksia. Urologi alkaa täyttämään virtsarakkoa ja pyytää sanomaan, kun tulee pissahätä. Sitä ei tule, vaikka rakko alkaa olemaan hyvästikin täynnä. Urologi vastaa ettei hän täytä sitä enempää. Tämä riittää hänelle. Virtsarakko on kuin veltto lihasäkki. Se ei ollut mikään yllätys. Tuijotan monitorin näyttöä ja puistan päätäni. Urologi nyökkää ja antaa minun katsoa monitorin näyttöä vielä vähän aikaa. Injektioiden pistäminen alkaa. Vaikeroin tuskasta. Puudutuksesta huolimatta jokainen neulanpisto tekee todella kipeää. Nieleskelen kyyneleitä ja puren huultani. Tämä tyttö ei lahoa. Olo on helvetillinen. En tiedä kauanko toimenpide kaiken kaikkiaan kestää. Ajantaju lakkaa. On vain minä ja sietämätön kipu. On keskiviikko ja keskipäivä. Lopuksi urologi tyhjentää virtsarakon ja toimenpide saadaan päätökseen.

Painan sairaalan peiton poskeani vasten ja nautin pehmeästä ja puhtaasta puuvillasta. En halunnut ajatella sitä, miten tämä kaikki saa minut niin sekaisin. En kykene ymmärtämään, miksi urologien tietämättömyys ja asioiden puolitiehen jättäminen sai minussa aikaan tällaisia epätietoisuuden tunteita. Kiedoin peiton päälleni. Olin vältellyt tunteitani ja patonut niitä niin kauan sisälleni, että menetin lopulta otteen niihin. Tunnelma huoneessa on niin latautunut, että alan voida pahoin.

Kyseisen urologin harkinta ja kyky tehdä päätöksiä, erotti hänet kollegoistansa. Tajusin, että juurikin siksi hän on hyvä lääkäri. Hänen ei ikinä tarvinnut tuoda itseään esille pitämällä kovaa ääntä tai puhumalla mukavia. Silti kaikki tiesivät aina, milloin hän oli paikalla.

Jos botox-injektiot auttavat, perjantaina/lauantaina pitäisi alkaa tulemaan vaikutuksesta ensimmäisiä tuntemuksia. Kuukauden päähän urologin soittoaika.