Synnynnäinen vajaahampaisuus

Istun suun erikoishoidon yksikön odotusaulassa. Takana on jälleen yksi uneton yö. Ahdistus puristaa hillittömästi rintaa. Kyyneleitä on miltei mahdoton pitää sisällä. Tämä ahdistus on jotain ihan muuta kuin se mikä yleensä vaivaa, jos on vaivatakseen. Tämä on kuin valtameri, jonka loputtomassa syvyydessä ja pimeydessä on jotain niin suurta ja käsittämätöntä, että pelko ja kunnioitus sitä kohtaan muuttuu vellovaksi ahdistukseksi. Sellaiseksi, joka tunkeutuu jokaiseen soluun. Ei lamaannuttavasti, mutta niin selkeänä kuitenkin ettei hetkeäkään tunne olevansa ilman.

Olen jälleen menossa suu- ja leukakirurgin vastaanotolle kontrollikäynnille. Hän tulee hakemaan minut aulasta itse. Päivääkään en vaihtaisi, mutta aika monta valvottua yötä kyllä. Kerron joka aamuisesta pääkivusta, joka on alkanut keinojuurien ja paranemisjatkeiden laittamisen jälkeen. Ja siitä kuinka leukaa jomottaa ja särkee korvaa myöten. Oletan, että hän kuulee vastaanotollaan kaikenlaista.

Tutkimuksista ja paranemisjatkeiden vaihtamisesta huolimatta, suu- ja leukakirurgi ei löydä tai osaa sanoa kivulle syytä. Ensi viikolla toisen hammaslääkärin vastaanotolle purentakiskon tarkistusta varten. Samalla implanttien kontrollit ja voidaan suunnitella proteettisen hoidon toteutusta. Kipulääkkeistä vastuu itselleni. Ajattelin ettei hän varmaankaan tarkoituksella minua pannut asialle vaan ehkä hän pelkäsi ettei osaisi toimia oikein.

Dg. K00:00 Synnynnäinen vajaahampaisuus

Illalla kävin omakannassa muuten vaan, mutta siellä näkyikin ensimmäistä kertaa suun erikoishoidon yksikön käyntiteksti, jossa oli yllä oleva diagnoosi. Täytyy todeta, että tuli paha mieli. Tämä on mulle henkilökohtaisesti niitä asioita, joista voin kyllä puhua avoimesti, mutta en halua lukea itse asiakirjoista näistä. Tämä on täysin yksityisasia, vaikea sellainen ja niin hämmentävä itsellenikin.