27.3.2020

Surkuhupaisaa elämää

Tosissani toivoin, että nämä hammashommat olisivat menneet kohtuudella. Miten vitun väärässä sitä ihminen voikaan olla. Maa järisi ja perustukset murenivat jälleen. Itsestään sulavat ompeleet eivät sula. Osa paranemisjatkeista on ollut liian lyhyitä ja näin ollen ien on päässyt vetäytymään paranemisjatkeen päälle, vetäen ruuvia kieroon. Paranemista/luutumista ei pääse tämän vuoksi tapahtumaan. Kipu on helvetillinen.

Viimeksi kipu lakkasi paranemisjatkeen vaihtoon, mutta tällä kertaa näin ei käynytkään. Sain viime perjantaina kolmen päivän antibioottikuurin, koska ruuvin ja ikenen väliin pääsee bakteereja väistämättä.

No, kermana tämän vallan kusisen kakkuni päällä - keskiviikkona lähti oikean alakaluston paranemisjatke kokonaan irti. Ei tässä näin helvetti sentään pitänyt käydä.


Sain ajan suu- ja leukatohtorin vastaanotolle perjantaille. Kuten arvata saattaa, sen takaisin laittaminen paikoilleen ei ollut mitenkään simppeli juttu. Paranemisjatke pitää niin sanotusti tien auki keinojuuren luo. Ikenessä on siis reikä ja ien lähtee vetäytymään siihen hetkessä, kuroen reiän umpeen. Snadisti vältin puukolla ikenen aukaisun.

Kaikesta kurjuudesta huolimatta - loppukaneetiksi sanottakoon, että maailman parasta, että kerrankin hoitokuvio menee niin ettei hätää tai huolta tarvitse kantaa. Oikea käsi todellakin tietää, mitä vasen käsi tekee. Soutaa vielä samaan tahtiin ja samaan suuntaan.

Istun jälleen paskassa, mutta en suostu hukkumaan siihen. Kultaako aika muistot, kuten sanotaan? mietin. Joinakin hetkinä tuntuu etten halua muistaa, tuntea enkä kokea enää mitään. Olen kokenut tarpeeksi. Aikaa ei liiemmin annettu, jotta edelliset tapahtumat olisivat ehtineet kultautua. Tapahtumien ketju seuraa toistaan. Olen kuin vuoristoradassa. Ylämäkeä seuraa aina vauhdikas alamäki. Joinakin hetkinä alamäki menee niin hitaasti ja on niin pitkä, että luulen ettei se pääty koskaan. Ylämäkeä ei nähtävästi ole tulossa. Onko tässä se vuoristoradan viehätys? Ei tiedä mitä mutkan takana on odotettavissa? Vauhdin hurmaa vaiko kauhistusta? Miksi minusta tuntuu, että olen tämän vuoristoradan ajanut jo useamman kerran lävitse? Tämä vuoristorata on toivottavasti lyhyempi, mutta ehkä sitäkin vauhdikkaampi. Tämä taitaa sittenkin olla eri vuoristorata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hanna suosittelee

Lonkan ultraääniohjattu lääkeaineinjektio

Pelkään nykyään neuloja ja pistämistä aivan hulluna. En tiedä kumpaa pelkään enemmän. Todennäköisesti molempia yhtä paljon. Sairaalassa onne...

Blogin parhaimmat