Ortopedin juttusilla

Sain viime viikon keskiviikkona puhelun, että pääsisinkö tänään 4.2. ortopedin vastaanotolle. Lonkasta on otettu magneettikuva tammikuun seitsemäs päivä. Pääsen, järjestän, vastasin sen enempää asiaa miettimättä. Asioiden selviämisessä meni vain muutama päivä, mutta ne päivät piti odottaa ja niiden väliset yöt.

Nuorekas, partavedeltä tuoksuva miespuolinen ortopedi kutsuu minut sisään. Pian saisin taas kuulla, mihin suuntaan elämäni on menossa. Olin odottanut, pelännyt ja aavistellut - mitä muutakaan kuin sitä pahinta mahdollista. Annoin luvan runnella itseäni kaikin tarpeellisin tavoin. Vastaa rehellisesti, minä anelin. Sano minulle jotain mihin suhtautua. Seurasi lyhyt monologi, jossa ortopedi kertoi tuloksista ja niiden käytännön seuraamuksista.

"Huomattava sisäkierto ulkokiertoon verrattuna ja korostunut anteversio".

Yllä olevassa kuvassa on hyvin selitetty, mikä on anteversio. Kuva Googlesta. Kanssani kasvotusten istuva ortopedi on varsin empaattinen. Hän haluaa antaa minulle selkeästi aikaa sulatella kuulemaani. Oikeastaan hän istui siinä ja sinetöi toisen ihmisen elämän ja oli varmasti opiskellut empatiaa lääketieteellisessä, ajattelin. Sitten se tuli, syvä hiljaisuus. Tietoisuus edessä olevista vaikeista ajoista. Sinun on uskottava minua, ortopedi sanoi. Olet tehnyt kaiken, mitä ihminen voi tehdä. Tämä ei ole sinun syysi. Se ei ollut tarpeeksi, minä vastasin. Se oli enemmän kuin tarpeeksi, vakuutti ortopedi. Samaan hengenvetoon hän sanoi, että jos konservatiiviset hoidot eivät auta, edessä on osteotomia. Se tarkoittaa luun katkaisua ja kääntöä. Jatkan matkaa fysioterapeutille, joka ohjeistaa minulle lantion stabiliteetti-, trendelenburg-harjoitteet ja coren. 5.3. menen torsiomagneettiin ja 31.3. istun taas kyseistä kaveria vastapääten.