Tuiskeessa turvallaan

Lääkärikäyntejä, hampaiden kiristelyä, pettymyksiä, epävarmuutta, roppakaupalla huolia, surua ja kyyneleitä. Sitähän nämä vuodet ovat pitkälti olleet. Vuosilta 2012-2016 käytettävissä rangan magneettitutkimuksia. Selkeä presakraalinen prolapsi 2012 kuvassa. Tämä vastaavan kokoisena 2016 sagittaalileikkeessä esille. Myös radiologi lausunut prolapsin presakraalisesti vuodelta 2016. Kaularangassa hieman L3/4 tasolla diskusdegeneratiivista muutosta vuonna 2016. Tämä diskustutkimus ja hoitolinja jostain syystä jätetty varsin vaillinaiseksi viime vuosina. Oirekuvahan sopii epätyypilliseen diskogeeniseen oireistoon kaudaformisten ja alaraajojen tuntohäiriöiden osalta hyvin. Koska potilaalla ei muita selkeitä löydöksiä tutkimuksissa kuin presakraalinen prolapsi, mielestäni on oletettavaa, että tällä on diagnostiikan kannalta merkitystä. Tähän myös sopii nuoren DDD-potilaan tyypillinen löydös eli kiihtyneet refleksit. Vasemmalla S1-dermatomin tuntopuutos. Tämän asian jatkoselvittelyjä varten lannerangan ja kaularangan MRI:t. Negatiivinen ENMG-löydös ei poissulje diskogeenisen ongelman läsnäoloa.

Selkeä ryhtihäiriö, jonkin verran rintarangan yläosan kyfoosia. Sagittaalibalanssi hieman edessä. Trendelenburgissa vasemman puolen osalta jonkin verran epävakautta, ei kuitenkaan positiiviseksi mene. Akillesheijasteissa oikealla puolella selkeää kloonisuutta tulee esille, tätä ei vasemmalta tule. Toistetusti kloonista refleksiä lähinnä DDD-potilaalle tyypilliseen tapaan".

Siinä sitä istuttiin lääkäriä vastapäätä kuin märkä hiekkasäkki. Kakkosnelosta ensin otsaan, sitten takaraivoon. Ja sitten olin vain kiitos. Selvä. Olin niin järkyttynyt, vihainen ja peloissani etten saanut sanaakaan suustani. Se on harvinaista se. Ne olivat kipeitä kysymyksiä, mutta lopultakin joku toinen otti ohjat käsiinsä. Luojan kiitos minulla on nämä asiakirjat. Se riittää minulle. Oli ainoa ajatus päässäni. Asiakas saa sen mitä haluaa, potilas saa sen mitä tarvitsee. Niin se vaan menee.

Potilas on aina henkilö, jolla on ihan kokonainen oma elämä. Hänen osansa ei ole vain hoitomyönteisyys- tai myöntyvyys. Potilaalle on virheen tapahduttuakin puhuttava totta. Kysymyksiin on vastattava rehellisesti. Myös silloinkin, kun se sattuu. Tässä ei ole kysymys siitä, että mikään ei saisi mennä väärin. Voi tapahtua hirvittäviäkin asioita, virheitä, erehdyksiä. Se juttu on, että sitten ei valehdella. On otettava lähtökohdaksi tapahtuneen tunnustaminen ja katsottava, miten päästään eteenpäin. Yksikön toiminnan laatu ei paljastu sen onnistumisista vaan epäonnistumisista: onnistuminen kertoo, mitä jo osataan. Epäonnistuminen kertoo mitä ei vielä osata. Jos tämä peitetään, salataan ja kätketään, torjutaan mahdollisuus oppia. Myöskään ketään ei saa jättää yksin.

Nyt jos koskaan, mielestäni jollain olisi velvollisuus ottaa vastuu tästä hommasta. Kukaan, ei kukaan kanna vastuuta mistään. Tarvitsisin johdonmukaisen lääkärin. Lääkärin, joka on mua varten, ei vain silloin, kun se on sopivaa. En halua tai kaipaa epäkypsää lääkäriä. Enkä kaipaa sellaista lääkäriä, joka ei osaa tai pysty kantamaan sitä vastuuta, joka hänelle kuuluu ja samalla kuvittelee olevansa kova sälli näin toimiessaan. On olemassa lääkäreitä, jotka ovat kiinnostuneita ihmisistä ja haluavat pitkiä hoitosuhteita. Toivoisinkin, että ihmisläheiset lääkärit ohjautuisivat tehtäviin, joissa ihmisläheisyyttä erityisesti tarvitaan. Harvaan sairauteen on olemassa vain yhtä, selkeästi parasta hoitoa. Se millä tavoin potilas kuulee uutiset, voi vaikuttaa myös potilaan valintoihin hoidon suhteen. Potilas voi siis tehdä itsellensä oikean tai väärän valinnan, riippuen siitä, kuinka hyvin lääkäri ottaa huomioon hänen elämäntilanteensa. Ja nyt en tiedä, että minkä valinnan olen itse tekemässä sakraalisen neuromodulaation suhteen, kun tämän käynnin erikoislääkäri oli sitä mieltä, että voisin hyötyä enemmän takajuostestimulaattorista, joka tulee siis rintarankaan.