2020!

Uusi vuosi - uudet kujeet, sanotaan. Tai ainakin joskus on sanottu. Kyllä meikä mandoliini vetää ihan samalla kaavalla kuten aiemminkin. Samahan se on, koska niitä muutoksia vuoden aikana tekee, jos niitä haluaa tehdä. Uusi vuosi ei tarkoita mulle lupauksia vaan nyt jo useampana vuotena olen aloittanut uuden projektin ja kokeillut jotain uutta joka vuosi. On valloittavaa yhä uudelleen oivaltaa, että oman kuplan ulkopuolella on vielä määrättömästi asioita, joista voi innostua ja kiinnostua.

Sanotaan, että terveyden menettäminen on pahinta, mitä ihminen voi kokea. Etenkin, jos sen on menettänyt äkillisesti. Että sen jälkeen elämä ei ole enää koskaan hyvää. Sellaisen oivaltaminen on kuin isku päin kasvoja. Kaikista tärkeintä olisi, että ihmiset ymmärtäisivät tekojensa vakavuuden ennen kuin jollekin toiselle sattuu pahasti. Tavaran voi aina korjata, mutta ihmishenkeä ei mikään korvaa. Haluan, että jatkossakin lapsellani on äiti. En halua jäädä ikuisesti kiinni tähän tarinaan, että olen kaikille se "kusirakkonsa menettänyt Hanna".

Kurinalaisten lupauksien sijaan, astelen uteliain mielin uuteen vuoteen ja pohdin, mitähän kaikkea seuraava vuosi tuleekaan pitämään sisällään. Uusi vuosi on vähän kuin kirjan uusi sivu - se on tyhjä, mutta siihen kirjoitetaan sitten aikanaan jotain. Toivon ensi vuodelle paljon hymyä, naurua ja elämän pienistä asioista iloitsemista. Lepoa, hyvää ruokaa ja uusia elämyksiä luonnon lumossa. Hetkiä omissa oloissa tyystin hiljaisuudessa. Elämän värikirjoa, eri tunteiden sävyttämänä. Kenties joitakin uusia tuulia, mutta myös paljon perusarkea, kotoilua ja arkista onnellista elämää.

Pikkuhiljaa aloin vahvistua ja tilanne kotona normalisoitua. Vuosi 2019 osoitti osaltaan sen, että unelmia ja haaveita kannattaa sanoa ääneen. Pääsin ylittämään kaikki ne maaliviivat, joista olin pitkään haaveillut. Elin todeksi yhtä suurinta unelmaani seikkailu-urheilun parissa. Retkeilin, juoksin, opin uusia taitoja ja ennen kaikkea elin. Tein kaikkea sitä, mistä vuosina 2017-2019 vain haaveilin sairaalassa maatessani. Kotona oli hyvä olla ja ystävieni kanssa sain jälleen viettää upeita hetkiä. Tervetuloa uusi vuosi ja uusi vuosikymmen - olen valmis.

Ensi viikon torstaina se alkaa - jumalaton savotta hampaiden kanssa. Multa puuttuu synnynnäisesti kaikki pysyvät viitoset. Joulukuussa poistettiin viimeinen maitohammas ja samalla käynnillä suunniteltiin tuleva implanttihoito. Saan neljä uutta hammasta.

Kiitän naurusta ja kyynelistä, riemusta ja tuskasta. Se kaikki on ollut kasvua. Tunteidensa riepoteltavasta, ailahtelevaisesta nuoresta naisesta on kasvanut aikuinen nainen, joka on oppinut omista voimavaroistaan valtavasti. Siinä vaiheessa, kun ajatus omien voimien loppumisesta valtaa mielen, voimista on kuitenkin yleensä vielä puolet jäljellä. Oman jaksamisen rajat ovat paljon kauempana kuin missä ne tuntuvat olevan. Kun oivaltaa sen, saa palautettua uskon voimiinsa.