Kaikki eivät unelmoi!

Puhutaanko hetki unelmista? Itse henkilökohtaisesti inhoan kaiken maailman: "unelmat eivät toimi, jos sinä et toimi" ja "uskokaa unelmiin niin menestytte"-lätinöitä. Miksi? Siksi ettei kaikilla yksinkertaisesti ole unelmia. Tärkeintä on se, että tekee sitä mitä rakastaa ja rakastaa sitä mitä tekee. Sen tekemisen ei tarvitse olla muiden silmissä menestymistä. Unelmat saavat vaihtua. Kuinka moni unelmoi edelleen samoista asioista kuin 5-vuotiaana? Varmaan aika harva.

Unelmilla ei ole paljoakaan tekemistä onnellisuuden tai tyytyväisyyden kanssa. Tavoitteilla ja päämäärillä sen sijaan on. Ne tekevät elämästä merkityksellisen tuntuista, tuovat ryhtiä ja perspektiiviä tulevaan. Ihminen ei tarvitse unelmia, mutta tavoitteita tarvitsee. Ne näyttävät elämälle suuntaa. Jos ihmisellä ei ole unelmia, voi se johtua siitä, että hän elää juuri nyt niin hyvää aikaa ettei koe tarvitsevansa mitään lisää.

Pohtiessani omaa onnellisuuttani aamulla, huomasin, että olen elänyt yli 2-vuotta valtava huoli ja taakka harteillani, jonka vuoksi arjen ja elämän tärkeyskärjestykset ovat menneet uusiksi. Paskaahan tässä on vain ja ainoastaan se ajatus päässäni. Se tonnin painoinen kivi rinnassani. Mietin nykyään lähes päivittäin, että mitä elämältäni haluan. Ja sitä, mihin suuntaan seuraavaksi lähtisin kulkemaan. Tosi helposti me lähdemme kulkemaan sitä tavallisinta polkua sen sijaan, että pysähtyisimme miettimään sitä, mitä itse oikeasti elämältä haluamme. Jos ei ole tyytyväinen elämäänsä - asialle on silloin tehtävä jotain.

Minulle riittää, että pystyn luomaan, ilmaisemaan ja ennen kaikkea elän. Näin sairastumisen jälkeen olen vasta tajunnut pysähtyä. Olen tottunut siihen, että aina on oltava vähintäänkin sata rautaa tulessa. Ei todellakaan tarvitse. Ihminen on helvetin hyvä huijaamaan itseään. Nykyään pidän rystyset valkoisina kiinni vapaa-ajastani, perheestäni ja ystävistäni. En ole välillä sairauslomalla siksi, että tarvisin lomaa vaan siksi, että olen vaikeasti sairas. Tätä on monesti toisten vaikea ymmärtää, koska se ei näy ulospäin. Sairauslomalla ei tarvitse joka päivä yrittää väkisin parantua. Parhaiten toipuu ja parantuu, kun sairausloman saa välillä laittaa syrjään ja keskittyä muuhun. On vaikea selittää ihmisille, että vaikka en näytä sairaalta - en jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt luovuttaa aikaisemmin ja antaa itselle lupa levätä. Suurin osa tietää, että miksi olen välillä sairaalassa ja sairauslomalla. En ole salannut sitä vaan olen puhunut asioista avoimesti. Tilanne olisi vaikeampi, jos pitäisi teeskennellä.

Mistä itse unelmoin?

Unelmoin vapaalaskusta Japanin Hakubassa. Unelmoin polku-ultrasta numerolappu rinnuksilla. Unelmoin kirjan kirjoittamisesta. Unelmoin täysin tai edes osittain omavaraisesta elämästä. Unelmoin edes hetken huolettomuudesta ja vakaudesta. Lisäksi unelmoin voimaantumisesta, eheytymisestä ja hyvin nukutusta yöstä.

Mistä sinä unelmoit?