Mitä jos sairastuminen onkin suuri mahdollisuus?

Jäin työelämästä pois sairastuttuani karulla tavalla vuonna 2017. Te tiedätte sen, koska olen kertonut siitä teille paljon. Minun on pitänyt monta kertaa oikeasti pysähtymällä pysähtyä miettimään mitä elämältäni ihan oikeasti haluan. Tämä, kun sattuu olemaan minun elämäni - ei kenenkään muun.

Kokonaisvaltainen työkyvynarviointi on saatu päätökseen. Eri ammattilaiset ovat suositelleet minulle vahvasti esimerkiksi toimistotyötä. Tyrmäsin ajatuksen välittömästi. "Hullu", taisi livetä suustani ensimmäisenä. Minä, rakennusalan ihminen nyt lähtisin lukemaan jotain aivan muuta. Taitaa herra psykologi ja rouva kuntoutuslääkäri olla itse alanvaihdon tarpeessa. Lähdin tyhjä olo sisälläni pois vastaanotolta.

Rikkinäinen kusirakko laittaa elämän taatusti uusiksi, en kiellä sitä. Jos näitä tai vastaavia asioita ei ole pohtinut ennen rikkinäistä kusirakkoa, pohtii niitä nyt varmasti. En epäile sitä yhtään ja ymmärrän, että se on vain hyväksi.

Muistan aina, kun eräs lääkäri sanoi minulle näin: "älä odota sitä, että opiskelut on opiskeltu, on vakituinen työpaikka ja asuntolaina, silloin voi olla liian myöhäistä. Asiat järjestyvät kyllä".

Irtiotto ja aika käynnisti kuitenkin prosessin. Ehkä jopa pelottavimman prosessin mitä olen koskaan käynyt läpi. Ammatinvalinta ja ammatinvaihto jatkuvan kipuilun, sairaalan ja eri lääkäreiden vastaanottojen ohessa tuntui miltei ylitsepääsemättömän vaikealta. Kävin koko ihmisyyteni läpi. Se kuka olen ja miksi olen. Matka itseeni oli raastava. Pikkuhiljaa asioita työstäen ja läpi käyden - olo keveni, valo palasi ja siinä ohessa myös hymy. Matka itseeni ja aika teki kuitenkin tehtävänsä. Sain valettua uskoa itseeni ja siihen, että olen riittävän hyvä ja arvokas tavoittelemaan juuri niin isoja unelmia kuin haluan. Minä pystyn siihen siinä missä muutkin. Minä uskallan, vaikka en tiedä mitä tapahtuu.

Sairastuminen on yksi suurimpia mahdollisuuksia. Se on valtava kasvun paikka. Kaikki kokemani on ollut vahva merkki siitä, että jokin tähänastisessa elämässäni ei ole toiminut. Olen jo oivaltanut paljon siitä, missä minulla on ollut kehittymistä tässä elämän murroskohdassa. Olen käynyt läpi ääripäät ja niiden väliset jännitteet. Olen käynyt läpi koko elämänhistoriaani ja yrittänyt pyrkiä eroon esimerkiksi suorittamisesta (pitkälti pakon sanelemana). Olen tutustunut herkkyyteeni, opetellut kuuntelemaan itseäni sekä viimeisimpänä muuttanut liikunta- ja ruokailutottumuksia. 

Toivon rohkeutta jokaiselle sairautta kokevalle. Toivon rohkeutta kohdata ne asiat, jotka vaativat muutosta ja rohkeutta katsoa omaa totuutta silmiin.