Uskomatonta paskaa

Olen jättänyt jo kolme soittopyyntöä lääkärille, joka on lisäkseni vastuussa tästä sopasta. Puhelua ei kuulu. Hän ei soita. Asioita hoidetaan tällä hetkellä toisten ihmisten välityksellä, koska en ole vieläkään saanut mahdollisuutta keskustella asioista asianomaisen kanssa. Niin kauan, kun näistä asioista ei voida puhua ne ikävä kyllä paisuvat. Läpikäytyinä nämä asiat purkautuisivat ja kehiä voisi katkaista. Ehkä tämä on liikaa vaadittu.

Potilasasiamiehen numero on tullut jo tutuksi. Tekemääni muistutukseen odotellaan vastinetta saapuvaksi näinä päivinä. En tehnyt tuota muistutusta hoidostani siksi, että haluaisin tieten tahtoen tai nauttisin siitä, että saan lastata paskaa toisten ihmisten niskaan. Tein sen siksi, että kohtelen toisia ihmisiä tismalleen samalla tavalla kuin he kohtelevat minua. Joten, jos minua kohdellaan hyvin - minä kohtelen toisia hyvin. Kunnioitan ihmisiä, jotka kunnioittavat minua. En siedä paskaa tai perseilyä. En etenkään terveydenhuollon ammattilaisilta. Tunnen arvoni ja pidän moraalistani kiinni. Osaan pyytää anteeksi, kun olen mokannut. Annan aina kaikkeni ja odotan sitä myös toisilta. Laskin itseni terveydenhuollon varaan ja sitten minulta vedettiin matto jalkojeni alta. Terveydenhuolto näytti minulle sen ettei kehenkään tulisi luottaa. Ainakaan täysin.

Muistutuksen jälkeen asiat ovat menneet mielestäni vain hullummaksi. Voi olla, että lääkärit ovat kokeneet tekemäni muistutuksen loukkauksena itseään tai omaa ammattitaitoaan kohtaan. En tiedä, mutta luulisin, että muistutukset auttaisivat esimerkiksi lääkäreitä näkemään omassa työssä olevia epäkohtia. Turhaltakin tuntuva muistutus kertoo kuitenkin potilaan henkilökohtaisen kokemuksen tapahtuneesta, joten mielestäni siksi lääkärin tulisi suhtautua siihen kärsivällisesti ja kunnioittaen. Toivon todella, että vastine on laadittu objektiivisesti, tosiasiat tunnustaen ja lisäksi minun näkökohtia ymmärtäen. Ammatillista itsetuntoa on oltava niin paljon, että muistutuksen tehneen potilaan (tässä tapauksessa minun) kanssa voi keskustella asioista avoimesti ja ideaalisessa tilanteessa potilassuhteen säilyttää. Nähtäväksi jää, koska tällä hetkellä näyttää siltä, että herneet on vedetty perseeseen asti.

Kävin keskiviikkona puuduteinstillaatiossa urologian poliklinikalla. Erikoislääkäri oli pyytänyt, että minun pitäisi allekirjoittaa Wordillä rustattu lappu siitä, että missä haluan urologisen hoitoni toteutuvan. En allekirjoittanut. Pyysin miettimisaikaa perjantaihin. Torstaina soitin potilasasiamiehelle, joka oli kanssani samaa mieltä siitä ettei minun tarvitse allekirjoittaa moista lappua. Ei ole olemassa lakipykälää siitä, että moiseen paperiin pitäisi nimeänsä laittaa. Perjantaina menin jälleen saamaan puuduteinstillaatiota. Sairaanhoitaja kysyi, joko olen päättänyt, että kumman valitsen: HUS:n vai OYS:n? Vastasin etten ole valinnut kumpaakaan eikä minun tarvitse sitä vielä päättää. Minun ei tarvitse tehdä tuota päätöstä ennen kuin Helsingistä on tullut jonkinlainen kannanotto. Lisäksi kerroin ettei minua olisi saanut poistaa neuromodu-jonosta. Minut jonosta poistanut erikoislääkäri ei olisi saanut olettaa, että minut otetaan Helsinkiin hoitoon sellaisella lähetteellä. Hän ei vastannut mitään. Aikoi laittaa asian kyseisen erikoislääkärin muistilistalle. Loppuun totesin, että mielestäni nyt kannattaisi jo kyseisen erikoislääkärin alkaa kaivamaan puhelinta ja soittaa minulle. Päästäisiin niin paljon helpommalla, kun loppuisi tämä ylimääräisten ihmisten välityksellä säätäminen. Heille kun asia ei kuulu mielestäni millään tasolla.