Voin kertoa, että on aika ontto fiilis, kun on kaikki repusta löytyvät vaatteet päällä ja siltikin palelee. Kuitenkin tuon kylmän ja kankeuden keskellä kilometrejä kertyi ja matka eteni. Totta se on, että reserviä ja voimavaroja meissä kaikissa ihmisissä on valtavasti. Mutta totta on myös sekin, että kestävyysurheilu on raadollista, jos yksi kilpailu tai osakilpailu menee perseelleen niin sinulla on x hetki, oli se sitten päiviä, viikkoja tai kuukausi - aikaa olla pettynyt. Toki tämä on pitkälti henkisestä valmistautumisesta kiinni. Jos sallit itsellesi jättää leikin kesken tai pidemmillä matkoilla sallit itsellesi sen, että raatotaksi tulee ja korjaa niin on paljon helpompi jättää leikki kesken.
Keho on nyt raastettu kunnolla, lihakset pumpattu lähes tyhjiksi ja autonomisen hermoston toiminta ajettu hyvinkin alas. Olo on silti mieletön! Tein sen - mistä vuosi sitten vain haaveilin sairaalassa maatessani. Katsotaan sitten 18.5., kun viimeinen osakilpailu on juostu, että kuinka kävi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti