25.4.2019

Skipataan(ko) huhtikuu?

Viime päivät ovat olleet aika erikoisia. Vielä muutama päivä sitten olin sitä mieltä, että kyllä se tästä vielä. Nyt muutamaa päivää myöhemmin olen aivan sitä mieltä ettei tästä mitään tule. Mieleeni on jälleen noussut kauhukuvia siitä, että koko loppuelämäni on pelkkää surua ja rypemistä sekä kipua ja kärsimystä. Kai se sitten kuuluu tähän sairastamiseen, että toisinaan on näitä helvetin vaikeita aikoja. Elämä heittelee ylös ja alas. Mutta, josko jokainen päivä olisi pois siitä painajaisesta, jota viime vuonna elin.

Viime aikoina yöunet ovat lyhentyneet entisestään, kiitos kusirakon. Vallan "hauskaa" nukkua 3-4h yössä ja yrittää noiden tuntien avulla jaksaa elää suhteellisen normaalia elämää. Olen fyysisesti aivan raunioina. Toisin sanoen jaksaminen alkaa lähennellä nollaa. En ihan oikeasti tiedä, että kuinka paljon kipua pystyn enää kestämään. Toki kusirakkooni on sattunut helvetisti aiemminkin ja olen selviytynyt niistä ajoista tavalla tai toisella. Mutta esimerkiksi tämän vuoden kipujaksot eivät ole olleet mitään verrattuna tähän kipuun, joka tällä hetkellä velloo kusirakossa. Se vain jatkuu ja jatkuu. Se ei lopu. Tuntuu kuin minut olisi lyöty maahan ja kun olen pääsemässä jaloilleni, joku potkaisee vieläkin lujempaa ja kaadun taas. On ihan oikeasti kusista paskaa miettiä päivästä toiseen, että millainen olo minulla on nyt? Jaksanko mennä paikkaan x tai kekkereille y? Millainen ohjelma huomenna on, voinko olla rauhassa kipeänä kotona?

Tänä aamuna mittani tuli täyteen. Astelin raivosta puhkuen hyvinvointikeskuksen akuuttivastaanotolle. Ajattelin, että menen lääkärin pakeille hakemaan sen helvetin kestokatetrin, vaikka se olisi viimeinen tekoni. Miksi kestokatetri? Siksi, koska valitsen mieluummin kohtuullisen kivun ja kirkkaan tietoisuuden kuin kivuttoman turtumuksen. Kestokatetrilla on siis aiemmin pystytty rauhoittamaan akutisoitunutta kusirakon kipua.

Soitto päivystävälle urologille. Muutamat sananvaihdot ja siunaus kestokatetrille saadaan kahden viikon ajaksi. Lisää kipulääkkeitä apteekista ja visusti toivoa siitä, että kipu alkaa hellittämään. Jos kuume nousee tai tulee muita infektio-oireita niin rintamasuunta kohti helvetin esikartanoa.

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Eksyin blogiisi sattumalta ja olen lukenut paljon kirjoituksiasi. Olet todella vahva ja rohkea nainen! Vaikka se ei varmasti välillä itsestä siltä tunnu, kaiken kokeman jälkeen.
    Ihan mielenkiinnolla kysyn, että onko sinulle annettu jokin varsinainen diagnoosi sairaudelle vai onko sitä edes saatu selvitettyä mistä kaikki johtuu? ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta ja kiitos.❤ Neurogeeninen virtsarakko on varsinainen diagnoosi. Aiheuttaja toistaiseksi tuntematon, mutta ajallinen yhteys kuitenkin siihen tuulimunaraskauden hoitoon.

      Poista

Hanna suosittelee

Mikä musta tulee isona?

Siinäpä vasta kysymys. Hain syksyn yhteishaussa 2021 opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei mennyt kuin hetki, kun sain tietää koulupaikasta. Se...

Blogin parhaimmat