Me invavessojen väärinkäyttäjät

Lääkärin vastaanotolla lääkäri kysyi, haluaisinko vessapassin? Totesin, että tuskin sille nyt tarvetta on, pystyn kyllä käymään ihan normaalissa vessassakin. Hetken lääkäri katsoi minua hyvinkin kysyvästi ja sanoi sitten, että kyllä hän on sen kannalla.

Meni viikko, vähän toista, kun sain vessapassin postissa. Hieman nolona menin invavessaan ja painelin pikaisesti sieltä pois paheksuvien silmien alla. Tuntuu siltä, että oli kyseessä sitten lähikauppa, ostoskeskus tai sairaala niin vanhukset kyllä saavat käyttää kyseistä vessaa, oli sitten lupaa tai ei. Jonkun muun mennessä invavessaan, he katsovat ja arvioivat, onko jollain toisella ihmisellä lupaa käyttää kyseistä vessaa. Jos lupaa ei löydy niin muina Taalasmaina he jäävät ripittämään invavessan väärinkäyttäjiä.

Kun painelin ensimmäistä kertaa invavessasta ulos - tunsin paheksuvat katseet, jotka porautuivat suoraan syvälle sisimpään. Käännyin katsomaan vessan nurkalla norkoilevaa Ullaa, joka välittömästi alkaa saarnaamaan siitä, kuka saa käyttää invavessaa. "TIESITKÖS, ETTÄ TUO WC ON TARKOITETTU AINOASTAAN INVALIIDEILLE JA SINÄ ET SELLAISELTA NÄYTÄ". Kovaan ääneen hän sätti, kuinka laiska olen ja kuinka en vain jaksa jonottaa normaaliin vessaan. En saanut sanottua sanaakaan siihen väliin.

Tunsin punan nousevan poskilleni. Kasasin itseni, vedin syvään henkeä ja katsoin saarnaaja-mummoa silmiin. Tunsin kuinka toiset vessaan jonottavat ihmiset tuijottivat meitä päitään pyöritellen. Tunsin olevani suurikin rikollinen. Kaivoin kukkarostani vessapassin ja näytin sitä saarnaaja-mummolle oikein kädestä pitäen. Muutkin jonossa olijat näkevät ettei tässä ollutkaan kyse laiskuudesta. Mummo katsoo vuorotellen minua ja vessapassia ja toteaa sitten, että "KENELTÄ OLET TUONKIN VARASTANUT?" Ei ole röyhkeydellä rajaa.

Jälleen jouduin vetämään syvään henkeä ja nielin jokaisen vittusaatanaperkeleen, joka mieleeni nousi. Vastasin saarnaaja-mummolle, tiesitkös, että kaikki vammat ja sairaudet EI näy ulospäin eikä invavessan käyttämiseen tarvita pyörätuolia, huonoa liikkuvuutta tai menetettyä raajaa. Saarnaajan katse porautuu sieluuni ja hän alkaa välittömästi pahoitella, kun sillä lailla alkoi ripittämään. Loppuun totesin, että jatkossa rouva on hyvä ja pitää vain ja ainoastaan omista asioistaan huolen.