Vertaistuki

Tiedätkö mitä on tai minkälaista oli sairastaa ilman vertaistukihenkilön tukea? Minä tiedän. Jo viime syksynä olisin tarvinnut vierelleni tukijan, joka olisi käynyt samat vaiheet läpi. Olisinko voinut tehdä jotain toisin? Miksi minä? Miksi nyt? Muun muassa nämä ovat niitä kysymyksiä joiden eteen joutuu, kun kohtaa sairauden. Toki osastolla ollessani minulle kerrottiin muiden nuorien potilaiden selviytymistarinoita, mutta en koskaan itse tavannut heitä. Se olisi ollut tarpeellista.

Mikä parhainta - yllättävän monelle sairaudelle löytyy joko oma yhdistys tai järjestö, jotka auttavat sairastuneita ja heidän läheisiään sekä järjestävät vertaistukitapaamisia ja erilaisia tapahtumia. Mielestäni lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen olisi hyvä kertoa potilaalle tällä todetun sairauden potilasjärjestöstä. Etenkin silloin, jos on todettu jokin harvinainen sairaus. Yleensä harvinaisista sairauksista on vaikea saada tietoa etenkin omalla äidinkielellä. Potilasta voi lyhyesti informoida saatavilla olevista yhdistyksistä ja järjestöistä. Mielestäni potilaalle voisi kertoa edes sen verran, että järjestöt ja yhdistykset ovat matalan kynnyksen paikkoja, joista saa tietoa, neuvontaa ja tukea. Valinnan siitä haluaako potilas osallistua, tekee kuitenkin potilas itse.

Omalla kohdallani tieto potilasjärjestöistä on tullut muualta kuin hoitavalta taholta. Olen itse haravoinut internetin ihmeellisen maailman sekä yrittänyt ottaa selvää siitä, minkälaisia potilasjärjestöjä ja yhdistyksiä kaltaisilleni potilaille on tarjolla. Vertaistukitoiminta on myös erittäin antoisaa. Liian moni kotiin jäänyt kokee itsensä tarpeettomaksi ehkä turhaksikin. Se, että tuntee itsensä arvokkaaksi, tärkeäksikin osaksi kokonaisuutta, voi kallistaa mielen elämän halun puolelle. Parasta on se, että jo pelkällä läsnäololla voi saada sairastavan ihmisen vakuuttuneeksi siitä, että kaikesta selviää kyllä. Harva perusterve ymmärtää miten tärkeää vertaistuki onkaan!

En voi olla kuin kiitollinen uusista ystävistä, vertaistukitoiminnan merkeissä löytyneistä lukuisista työmahdollisuuksista ja tietomäärästä, jonka olen oppinut esimerkiksi urologisista sairauksista. Voin omalta pieneltä osaltani vaikuttaa siihen, että tulevaisuudessa kaltaiseni potilaat saavat ehkä hitusen parempaa ja asiantuntevampaa hoitoa. Se ei ole vähän se.