Sairastumisen hyvät puolet

Onko sairastumisessa mitään hyvää? Voisin väittää, että on. Alkuun oli toki mahdotonta nähdä yhtään mitään hyvää tässä. No eihän siinä itsessään olekaan, mutta asioilla, joita se mukanaan toi saattoi ollakin.

Ennen sairastumista oli liian monta rautaa tulessa. En esimerkiksi tiennyt, että mikä musta tulee isona. Arvon kusirakon ansiosta korvieni välissä käynnistyi prosessi, joka mahdollisti elämäni muuttumisen. Kusirakko antoi muun muassa rohkeuden tarttua unelmiin. Kiitän asioihin ryhtymisestä ja elämänmuutoksesta arvon kusirakkoani. Ajatukset muuttuivat samaan tapaan kuin moni kuoleman kohdannut. Yhtäkkiä elämän rajallisuudesta tulikin totta. Se selkeytti mitä elämältä ihan oikeasti haluan.

Menneestä vuodesta en todellakaan muista kaikkia päiviä, hyvä jos edes viikkoja. Aika on kadonnut paikoin. Hapuilin ja olin eksyksissä. Kesällä olin kuin varjo itsestäni, jos minua olisi tönäissyt, olisin kaatunut ja jäänyt todennäköisesti vain maahan makaamaan. Niin ohut itsetunnostani ja itsetuntemuksestani oli yhtäkkiä tullut. Peilistä katsoo nyt ihan erilainen nainen, äiti ja tytär. Sairaalajaksot ja erinäiset infektiot ovat karistaneet -15 kiloa. Rikkinäistä arvon kusirakkoa on helpompi hoitaa kuin rikkinäistä mieltä. Yli 20 - vuotta ajattelin, etten kierrä kalliota, vaan menen läpi vaikka harmaan kiven. Jaksan ja selviydyn. Kaikesta yksin. Miten vitun väärässä sitä ihminen voikaan olla. Sitten koitti elokuun loppu kaksituhattaseitsemäntoista, jolloin kompastuin. 

On olemassa haavoja, jotka saavat silmämme avautumaan. Kun silmämme avautuvat, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin koota särkyneiden unelmiemme palaset ja keskittyä rakentamaan oma arvokkuutemme uudelleen. Meidän on annettava itsetunnollemme tilaa kohota jälleen, jotta voimme jatkaa elämäämme pää pystyssä ja katsoa vakaasti tulevaisuuteen mahdottomuuksia tavoittelematta.

Olen myös oppinut ihmisistä raadollisen paljon. Sekä hyvällä, että huonolla tavalla. Tajusin, ettei ulkokuori kerro, kuka ihminen todella on. Mitä hän kaipaa ja tarvitsee, ja että uusia ystäviä kaipaakin yllättävän moni. Oman arkensa kulkua voi muuttaa mielekkäämmäksi vain, jos toimii. Haluaisin järjestää kaikille jotain yhteistä, kuten kahvihetken. On tärkeää saada käydä läpi muiden kanssaihmisten kanssa päässä vellovia ajatuksia. Kun maailma on synkimmillään, kahvihetki vertaistuen kanssa auttaa. Vertaistuen kanssa maailma asettuu hetkeksi oikeaan asentoon. Ei tarvitse taukoamatta puhua, saa vain olla - yhdessä muiden seurassa. Toivon tämän kutsun tavoittavan mahdollisimman monen Oulun alueella. Jos haluat lähteä kahville kanssani, voit laittaa joko sähköpostia tai instagramissa viestiä.

Osastojaksoilla ollessani, koko maailmaa rakastava persoonani halusi tehdä tuttavuutta muiden kohtalontovereitteni kanssa ja hyvin nopeasti huomasinkin vaihtavani ajatuksia ja kokemuksia viereisen osaston potilaiden kanssa. Osan kanssa sittemmin ystävystyin. Suureksi onnekseni, ystävyytemme on kantautunut sairaalakuherrusajan yli. Osan kanssa juttelemme miltei päivittäin. Se, jos joku on hienoa. Aika ahkeraan juttelen myös instagramissa ja Facebookin mesessä vertaistukiryhmäläisten kanssa. Olen valtavan iloinen ja onnellinen, että olen löytänyt niin osastojaksoilla ollessani kuin vertaistukiryhmistä ihmisiä, joiden kanssa olen ystävystynyt. On paljon helpompi tarpoa tässä jatkuvassa sontasateessa, kun voi vaihtaa kokemuksia, kuulumisia ja puhua ongelmista. Kiitos teille ystävyydestä! Elämä on tässä ja nyt. Tällainen tapahtumasarja piti käydä läpi, että rupesin ymmärtämään tämän.