Lääkäreiden vuorovaikutustaidot

"Yksi huono kohtaaminen vaatii nollautuakseen kymmenen hyvää.."

Täysin totta. Epäonnistuneen lääkäritapaamisen potilas muistaa usein loppuelämänsä. Kun luottamus lääkäriin menee, potilaan tehtävä ei ole kursia sitä kasaan. Ystävien ja perheen tuki on sairastuneelle ihmiselle tärkeää. Yhtä tärkeää, ellei jopa vielä tärkeämpää, on hoitajilta ja lääkäreiltä saatu kohtelu. Ne hetket ja kohtaamiset jäävät mieleen ikiajoiksi.

Kylmiä kohtaamisia, tylyjä tilanteita ja loukattuja tunteita. Lääkärin katseella, eleillä, sanomisilla, sanomatta jättämisillä ja jopa äänen painolla on potilaalle suuri merkitys. Lääkärin työn keskeisin tapahtuma on potilaan ja lääkärin kohtaaminen ja siinä syntyvä vuorovaikutus. Suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että potilas - lääkärisuhde ja lääkärin persoona ovat tärkeimpiä korkeatasoisen hoidon elementtejä, nyt ja tulevaisuudessa. Hoitotyössä ihmisen kohtaaminen vaatii paljon. Lääkäri todistaa työpäivänsä aikana lukuisia eri kohtaloita; kärsimystä, surua ja epätietoisuutta. Jokaista potilasta varten on uusiuduttava, kaikille on annettava itsestään.

Hyvästä vuorovaikutuksesta potilaalle jää tunne, että hän on tullut kuulluksi ja kohdatuksi. Vuorovaikutuksen onnistumisella on suora yhteys esimerkiksi hoitotyytyväisyyteen, hoito-ohjeiden noudattamiseen ja hoitotuloksiin.

Vuorovaikutuksen sujuessa hoitotapahtuma saavuttaa tavoitteensa. Kohtaamisessa syntyvä luotettava vaikutelma lääkäristä on pohjana sille, että rakentuu suhde, jossa potilaalla on tilaa ja uskallusta tuoda esiin vaivansa ja mieltään askarruttavat asiat. Vastaanottotilanne on sekä lääkärin, että potilaan kannalta tavoitteellinen. Potilaalla on oireensa, joiden takia hän on tullut lääkäriin. Hän on tullut hakemaan niihin selitystä ja hoitoa. Mielestäni potilaan ei tarvitse tietää muuta kuin sen, miltä tuntuu, mikä hänet lääkäriin tuo. Loppu kuuluu ammattilaiselle. Lääkäri kuuntelee potilasta, arvioi oireita ja kokonaistilannetta sekä tekee tarvittaessa tutkimuksia. Tavoitteena on löytää oireille mahdollinen selitys ja diagnoosi, sekä hoito. 

Mielestäni empaattisuuden ja vuorovaikutuksen pitäisi tulla lääkäriltä luonnollisesti ja siksi toivoisinkin, että alalle hakeutuisi ihmisiä, jotka ovat kykeneviä siihen. Kaikkien lääkäreiden vuorovaikutustaidot eivät ole hyvät, eivätkä ne itsestään kehity, mutta vuorovaikutustaitoja voi kuitenkin oppia. On ymmärrettävää, että vuorovaikutustaitoja on vaikea opettaa lääkärille, jonka empatiakyky on luonnostaan hyvin puutteellinen. Jos lääkäriltä häviää inhimillisen kohtaamisen halu puolessa välin työpäivää, en ole varma, onko hän oikealla alalla? Tosin, empatiakyvyn heikkeneminen ja kyynisyys voivat olla merkkejä lääkärin uupumisesta. 

Keskeinen syy huonoon potilaspalautteeseen ja potilaiden sekä omaisten valituksiin on vuorovaikutuksen epäonnistuminen. Lääkäreiden tulisi pitää huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan, jotta voi auttaa muita. Jos lääkäri uupuu, niin empaattinen potilaan kohtaaminen on mahdotonta, kun itsekin melkein tarvitsisi hoitoa.