Jouduin tammikuussa vaikean valinnan eteen; aloitanko opiskelut, vai jatkanko sairaslomaa. Päädyin ensimmäiseen. Olin hakenut kyseistä opiskelupaikkaa marraskuussa, ja minut hyväksyttiin sisään joulukuussa. Vihdoinkin saisin tehdä sitä mitä haluan. Opiskeluiden aloitus meni hyvin, yritin opiskella täysillä, tutustua uusiin luokkakavereihini, ja minusta tuntui, että olin löytänyt oman paikkani.
Kyseistä opiskelupaikkaa haettiin ammatillisena kuntoutuksena, koska uudelleenkoulutus on kuitenkin jossain vaiheessa edessä. Niin minä, koulu kuin hoitava tahokin ajatteli, että nyt voisi olla sen aika.
Kelalta tuli kuitenkin hylkäävä kuntoutuspäätös.
"Sairaudet ja kokonaistilanne aiheuttavat kohdallasi työ - ja opiskelukyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaisen heikentymisen. Haetun koulutuksen myöntäminen ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa tarkoituksenmukaista, eikä oikea-aikaista, koska sairauksiesi psykiatrinen ja urologinen hoito on kesken ja tilanteesi vaatisi kokonaisvaltaisempaa työkyvynarviointia". Sain kehoituksen hakea kuntoutustukea, eli määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä.
No ei muuta kuin hoitavan tahon juttusille, ja pohdintaa siitä, kuinka tämä toteutetaan. Toisin sanoen, kuka tekee, mitä tekee, missä ja milloin tekee.
Yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla psykiatri tekee SCID - I - testin, psykiatrinen sairaanhoitaja puolestaan SCID - II - testin. Lisäksi on laitettu pyyntöä laaja - alaisista psykologisista testeistä psykologille, lähetteet toimintaterapeutille ja Oysin kuntoutustutkimuspoliklinikalle. Lisäksi urologin kannanotto somaattiselta puolelta.
On vaikeaa totuttautua ajatukseen, että en oikeasti ole opiskelukuntoinen, saati sitten työkuntoinen. Lääkäri kirjoitti sairaslomaa syyskuuhun asti, koska tilanteeseeni tuskin tulee mitään muutosta muutaman kuukauden sisään, kun mitään muutosta ei ole tapahtunut viimeisen yhdeksän kuukaudenkaan aikana. Terveen ja tavallisen näköinen, silti erinomaisen työkyvytön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti