Koska tää loppuu?

Ennen sairastumistani kuvittelin, että terveyteen liittyvissä asioissa saa aina apua - viimeistään erikoissairaanhoidossa ja sairaalassa. On ollut lohdutonta, mutta välttämätöntä tajuta, että näin ei aina ole. Sairastumiseeni saakka elin myös siinä uskossa, että mikä tahansa kipu saadaan pois oikeilla lääkkeillä. On ollut kova paikka tajuta, että näin ei olekaan. Tieto siitä, etten voi hallita kipua on pelottavaa. Kipua ei saa pois edes sairaalahoidossa. Koko tilanteessa ahdistavinta ja pelottavinta on, että ihminen voi sairastua niin ettei hyväksi ajateltu julkinen terveydenhuolto pysty auttamaan.

Sen sijaan, että olisin jäänyt neljän seinän sisälle; hankin helmikuussa muutaman muun lääkärin mielipiteet. Hus:iin laitoin sähköpostia suoraan eräälle urologille, josta sain useammankin suosituksen, sekä Mehiläisen kautta keskustelin puhelimessa mua kesällä Oysissa hoitaneen urologin kanssa.

Kädet hikoili ja tunnelma oli jännittynyt. Jälleen kerran edessäni oli tilanne, joka ahdisti suuresti. Suurin ja pelottavin kysymys mielessäni oli; "saankohan apua?". Kun puhelin soi, taakka laskeutui harteiltani. Väitän, että kun on syntynyt luottamuksellinen ja hyvä hoitosuhde niin potilas seuraa uskollisesti hyväksi kokemaansa lääkäriä vaikkakin sitten yksityiselle sektorille. Niin tein myös minä!

Hän on varsin pätevä lääkäri. Osaava, ihmisläheinen, kuunteleva ja rauhallinen. Puhuu asioista kansantajuisesti ja selostaa kokoajan mitä tekee seuraavaksi ja miksi. Avaa asioita - sairautta - hoitoa aina vähän pintaa syvemmältä. Hyvä työssään. Se tehdään mikä ihmiskäsin on tehtävissä. Lisäksi hän on suora, rehellinen ja kertoo asiat niin kuin ne on. Ei kiertele, ei kaartele. Mielestäni lääkärin työssä ei tarvitse olla lukenut kaikkia elämäntaito - oppaita ja vetistellä koko maailmantuskan kanssa. Ihmisten kanssa pärjää puhumalla niin kuin kaikessa muussakin ihmisten parissa tehtävässä työssä.

Kerroin lyhyesti mitä syksyn ja talven mittaan on tapahtunut. Kyseinen lääkäri muisti minut heinäkuulta. Kyseinen lääkäri ehdotti kokeilemaan tarkasti perustelemaansa hoitokeinoa - sakraalista neuromodulaatiohoitoa. Tämä lääkäri uskoo mahdollisen hyödyn olevan suurempi, kuin mitä kollegansa Oysissa. Ehdottomasti kannattaa kuulemma kokeilla - ja sitä paitsi muun muassa tämän tulee olla kokeiltuna ennen kuin ryhdytään raskaimpiin peruuttamattomiin kirurgisiin toimenpiteisiin.

Paljon on tutkimuksia tehty. Mitään niin sanotusti selittävää vikaa ei löydy, mutta ongelmat eivät katoa. Nieleskelin kyyneleitä. En ole ehdoin tahdoin vaatimassa itselleni tutkimuksia tai hoitoja, vaan apua tilanteeseeni. Ihan mitä tahansa olen valmis kokeilemaan.

Mulla olis toukokuussa kontrollikäynti urologille, mutta musta tuntuu ettei mulla oo yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta pärjätä sinne asti. Kyseinen urologi käski soittamaan uroterapeutille mahdollisimman pian ja pyytämään soittoaikaa hoitavalle lääkärille - sillä ei ole mitään järkeä odottaa toukokuun kontrollikäynnille, kun SNM voidaan mahdollisuuksien mukaan asentaa jo aikaisemmin. Seikkailuni julkisen terveydenhuollon parissa jatkuu. Nyt toivotaan, että asiat etenee nopeammin, hoidot tehoaisivat ja saisin elämäni edes osittain takaisin.