Olen päässyt niihin porukoihin, joissa muut ymmärtävät rakko- ja suolisto-ongelmia, kroonista kipua ja näihin liittyviä ongelmia niin henkisiä kuin käytännöllisiäkin - omasta kokemuksesta. Joillekin nämä ovat vielä uusia ja vaikeita asioita, joillekin taas jotain, johon on jo totuttu. Näissä asioissa kun kokee olevansa niin kovin yksin. Vertaistuki. Sen antaminen ja sen saaminen. Sillä on mielettömän suuri vaikutus, kun tietää ettei ole yksin. Kuka sen paremmin pystyisi toista ymmärtämään kuin ihminen jolla on omaa kokemusta.
Olen kohdannut monia samanhenkisiä ihmisiä. Näiden kanssa kokee vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sielujen sympatiaa. Osa näistä ihmisistä on joutunut käymään paljon pidemmän polun näiden asioiden kanssa. On ihan mieletöntä, että miten nämä ihmiset ovat opastaneet minua ja muita, kysymään, kyseenalaistamaan ja vaatimaan.
On onni, että on olemassa niin paljon erilaisia järjestöjä, jotka ovat sairastuneita tukemassa. Tarvitaan niitä positiivisia tarinoita, jotka auttavat uskomaan, että vaikeidenkin vaiheiden läpi pääsee elämässä eteenpäin. Sairastuneilla on valtava tiedonhalu ja tuen tarve. Tiedon jakamisessa ja toistemme tukemisessa, jokainen meistä voi tehdä jotain.
Rakko- ja suolisto-ongelmaisten leimaamisella on vankat juuret. Vaikeisiin sairauksiin liittyviä kauhukuvia voimme hälventää. Sairauteen kuin sairauteen on vaikea suhtautua, jos ei ole ollut sen kanssa tekemisissä. Monista asioista meillä on ennakkokäsitys ja monissa asioissa emme tiedä kuinka suhtautua. Voin antaa vinkin: me olemme ihmisiä, joten suhtaudu ihmisenä ihmiseen. Ole ihminen ihmisille. Väitän, että kun kuljet jossain julkisella paikalla, et osaa erotella ihmismassasta rakko- ja/tai suolisto-ongelmista kärsivää tai kipupotilasta, koska me olemme aivan tavallisia ihmisiä. On paljon sairauksia, jotka eivät näy ulospäin. Se ettei jokin näy ulospäin, ei tee sairaudesta vähemmän vaikeaa.
Te, jotka näiden asioiden kanssa joudutte elämään - hakeutukaa kaltaistenne joukkoon ja luokaa verkostoja. Somessa tai kasvotusten keskusteleminen, on hyvä keino purkaa harteilla olevaa taakkaa, tuntemuksia, iloja, suruja, odotuksia ja pelkoja.
Yksi tärkeimmistä vertaistuen muodoista itselleni on ollut tämän blogin kirjoittaminen. Tämä on ollut huikea matka oman sairauden ja kaikkeen tähän liittyvän käsittelemisessä. Olen myös huomannut, että ei nämä asiat niin harvinaisia ole - niistä ei yleensä vain kehdata puhua, tai jos puhutaan, niin puhutaan ihan liian vähän. Usein kun näistä alkaa puhumaan, huomaa että kokemuksia on paljon. Muistetaanhan, että vain puhumalla ja avoimuudella murretaan ennakkoluulot.
Meitä on suuri joukko samanvertaisia, tuetaan toisiamme.
Suomen Kipu ry, Finnilco ry, Anniko Ry, Oulun Seudun Ilco
Somekanavat: Suomen Kipu ry, vertaistukiryhmä, Suomen Kipu ry, nuorten vertaistukiryhmä, IC, Avanne- ja vastaavasti leikatut- tukiryhmä.
32-vuotias oululainen, jonka koko elämä meni uusiksi kertaheitolla kesäkuussa 2017. Mitä kaikkea tämä on elämästä vienyt, mistä kaikesta se on tehnyt haastavaa ja kuinka monista asioista on joutunut luopumaan. Tästä alkoi taisteluni omaa kehoani vastaan enkä pystynyt edes kuvittelemaan, mikä tie olisi edessä. Tervetuloa seuraamaan elämääni! Löydät mut myös Instagramista käyttäjänimellä tosielamantriathlon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hanna suosittelee
Vastaanotolla kiinnostaa oire - ei elämä
Olen elänyt pian yhdeksän vuotta kroonisen kivun kanssa. Sellaisen kivun, joka ei jää vain yhdeksi oireeksi muiden joukkoon vaan leviää hilj...
Blogin parhaimmat
-
Tämäkään kesäloma ei mennyt, kuten olin sen suunnitellut. Olen viettänyt viime päivät Kontinkankaan hyvinvointikeskuksessa, Oulun seudun esi...
-
Kaikissa terveydenhuollon kinkereissä juokseminen on väsyttävää ja voimavaroja kuluttavaa. Ei niinkään se paikalle meno vaan se, että jokais...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti