9.12.2017

Seuraavana varmaan lähtee näkö

Luulin jo, että tämän talon tän vuoden vastoinkäymiset ois ollu jo tässä. No, eipä ollut. Eipä tietenkään.

Sen verran pohjustan, että 28.11 huomasin illalla puhelinta selatessani, että en nää kovin hyvin lähelle, teksti oli sumeaa, kädet suorina piti selata puhelinta.


Tiistaina 5.12 oltiin kahdeksan aikaan illalla autolla menossa kotiin, kun mulle iski järkyttävä oikeanpuoleinen pääkipu. Kotona vedin panacodia, josko hedari lähtis sillä. EI. Menin sänkyyn makaamaan, josko pääkipu lähtis nukkumalla. EI. Makuuasennossa kipu kuitenkin vain paheni, ja sitten olikin aika lähteä laatoittamaan vessaan, kello oli tässä vaiheessa vähän vaille yksitoista. Kipu koveni ja mietin, että millehän sitä alkais. Soitin päivystykseen, josta käskivät tilaamaan ambulanssin. Tein työtä käskettyä, ja noin 40min kuluessa häkeen soitosta, oli ambulanssi jo pihassa, täällä perähikiällä kun asutaan.


Ensihoitajat mittasivat verenpaineen, verensokerin ja lämmön, kysy pitkän listan kysymyksiä ja konsultoi lääkäriä, joka kehoitti kuljetuksen tapahtumaan ambulanssilla, nykyään kun on kuulemma niin tarkkaa, että millä hoitoon kuljetus tapahtuu.


Päivystykseen saavuttiin vähän ennen kahta. Menin ensin perusterveydenhuollon seurantaan, jossa sain välittömästi kipulääkkeitä, ketesse 50mg ja parasetamol 1g. Pahoinvointiin sain primperania. Näillä ei mitään vastetta kipuun kuitenkaan. Lääkärikin oli paikalla jo valmiiksi.





Aamulla mut siirrettiin erikoissairaanhoidon puolelle, neurologian päivystykseen. Otettiin pään ja pään verisuonten MRI, jolla suljettiin pois muun muassa sinustromboosi. Lisäksi sain lisää kipulääkkeitä.


Kävin myös päivystävällä silmälääkärillä, joka kiinnitti huomiota siihen, että oikea mustuainen on vasempaa isompi. Hän pyysi tulemaan torstaina 7.12 silmätautien poliklinikalle, jossa tehtäisiin kokaiinitippatesti, näkökenttä-, ja värinäkötestit.


Menin takaisin päivystävälle neurologille. Kovaan pääkipuun ei löytynyt syytä ja pääsin kotiin kera kipulääkkeiden viiden aikaan iltapäivällä. 


7.12 klo 8 ilmoittauduin silmätautien poliklinikalle ja istuin odottamaan vuoroani. Menin ensin sairaanhoitajalle, joka testasi näköä. Tämän jälkeen menin toiselle sairaanhoitajalle, joka teki näkökenttä-, ja värinäkötestejä. Tähän väliin täytyy tuumata, että ne kaikki värit näytti ihan samalle. Sitten lääkärille, jonka työparina oli lääketieteen opiskelija. Lääkäri tutki silmät ja totesi, että mulla on piilokarsastusta, tämän jälkeen mentiin toiseen tutkimushuoneeseen, jossa mitattiin mustuaisten koko ennen tippoja. Sitten sairaanhoitajalle, joka laittoi kokaiinitippoja silmiin kolmesti, aina minuutin välein kumpaankin silmään tipat, näiden annettiin vaikuttaa puolituntia. Taas mentiin tutkimushuoneeseen mittaamaan mustuaiset, sitten lääkärin huoneeseen, jossa tutkittiin vielä vähän lisää silmiä. Tässä vaiheessa huoneeseen pölähti muutama lääketieteen opiskelija lisää seuraamaan tilannetta. Sitten paikalle soitettiin toinen erikoislääkäri, joka myös tutki silmät. Mietittiin, että voisiko lähinäön sumeneminen johtua käytössä olevista lääkkeistä, mutta kun syyskuun jälkeen ei ole lääkkeisiin tehty muutoksia, niin en ihan jaksa uskoa, että nyt joulukuussa tulisi haittavaikutukset. Nämä aikoi konsultoida vielä kolmatta erikoislääkäriä, sitä kun ei saatu heti linjoille. Lopuksi sain kehoituksen olla yhteydessä hoitaviin lääkäreihin lääkityksestä, sitten mut passitettiin silmänpohjakuviin ja lähetettiin kotiin odottamaan tietoa jatkoista. Aikamoista.




Silmätautien poliklinikalta kävelin suoraan kivunhoitoyksikköön, sieltä kun mun käytössä olevat kipulääkkeet on määrätty. Sieltä sain ohjeeksi soittaa sairaanhoitajan soittotunnilla, joka alkaisi 10min kuluttua. Tein työtä käskettyä, ja puhelimessa ollut sairaanhoitaja aikoi kysyä asiaa lääkäreiltä ja palata asiaan iltapäivällä.

"Potilaan tilanteesta keskusteltu kivunhoitoyksikön työryhmässä. Lääkärin arvion mukaan muutoksia kipulääkkeisiin ei ole tehty 9/2017 jälkeen ja oireilu ei todennäköisesti johdu käytössä olevista kipulääkkeistä".

Urologian poliklinikalta koitin tavoittaa kipulääkärin pyynnöstä uroterapeuttia, jotta hän voisi kysyä urologien mielipidettä siitä, että voiko käytössäni oleva Tolterodin aiheuttaa lähinäön ongelmia. Jään odottelemaan, josko sieltä suunnalta saisin jonkun kiinni.

Varasin nyt ensi viikolle itselleni ajan kaiken varalta optikolle, onpahan sitten sieltäkin suunnalta jonkinlainen mielipide. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Hanna suosittelee

Lonkan ultraääniohjattu lääkeaineinjektio

Pelkään nykyään neuloja ja pistämistä aivan hulluna. En tiedä kumpaa pelkään enemmän. Todennäköisesti molempia yhtä paljon. Sairaalassa onne...

Blogin parhaimmat