Lost In Kainuu & Almost Lost

Tänään klo 8:00 tanner tärähti Kivesvaaran Jättiläisenmaassa. Almost Lost - sarja pyörähti käyntiin heti täyttä vauhtia, kun kilpailun ensimmäinen osuus eli prologi-tehtävä alkoi. Matkaa kertyi 2,2 kilometriä juosten. Kyseinen tehtävä hajotti mukavasti porukan eikä kyynärpää-taktiikkaa tarvinnut kenenkään mitä ilmeisemmin käyttää.

Sitten lähdettiinkiin maastopyöräilemään täyttä päätä alamäkeen (meidän koko kilpailun ainoa kinttupolku mitä pyöräilimme) etsimään seuraavaa rastia.

Pyöräilimme Melalahteen, jossa tiedossa olikin kilpailun uimaosuus. Uimme kylmässä vedessä 100 metriä suuntaansa etsimään rastia ja uiden takaisin rantaan. Nopeasti märät vaatteet pois ja merinovillaa päälle. Mustikkakeittoa huuveriin ja menoksi.

Vasemmalla saari, johon piti uida.

Melontaosuus. Eipä olisi etukäteen arvattu, että melonta on joukkueemme heikoin kohta. Meillä meni tajuttomasti aikaa saada pysymään paatti suorassa, kun jouduimme kaiken lisäksi vielä tuulen pyöriteltäväksi. Kanootti saatiin kuin saatiinkin pysymään pystyssä eikä suuntavaistokaan hukkunut melonnan mukana.

Paltamon urheilukentällä piti suorittaa "esterata", jonka jälkeen tiedossa oli suunnistusta metsässä muutaman rastin verran. Jokaisella rastilla (paitsi ekalla) oli jokin sana tai useampi sana, joista piti muodostaa lause ja kertoa se sitten toimitsijalle, joka joko hyväksyi sen tai ei. Sieltä lähdimmekin jälleen täyttä päätä pyöräilemään alamäkeen kohti Paltamo Golfia, jossa olimme 4 minuuttia myöhässä eli seikkailumme ensimmäinen (ja onneksi myös viimeinen) cut off.

Pahalouhos - kilpailun viimeinen etappi ennen maalisuoraa ja sen viimeisiä rasteja. Pahalouhoksella tiedossa olikin köysilaskeutuminen kymmenkunta metristä jyrkkää kallionseinää alas.

Pyöräilimme maaliin kilpatovereiden kanssa rinta rinnan ja hymyssä suin - voittajafiilis!

Nopeimmillaan etenimme 31km/h, hitaimmillaan 4km/h ja keskivauhti 8,1km/h. Kaiken kaikkiaan 29/31 rastia. Perjantai-iltana piirretty reittikin piti. Matkaa kertyi 81,66 kilometriä ja aikaa kului 10 tuntia ja 5 minuuttia. Ei huonompi setti näin seikkailu-urheilun neitsytmatkalle! Voisin haljeta joukkueparini Tiinan kokonais-suorituksesta, suunnistuksesta ja reittikartan piirtämisestä - mieletön muija, josta moni sais ottaa mallia!

Onnellista muijaa maalissa!

Täytyy myöntää, että viimeiset pari vuotta on mennyt elämästä aivan hukkaan. Halusin alkaa toteuttamaan niitä asioita, joista olin haaveillut. Olin jo pitkään miettinyt juurikin esimerkiksi seikkailu-urheilua, mutta siihen ei ikävä kyllä ollut aijemmin minkäänlaisia mahdollisuuksia. Nyt vihdoin elämäntilanne on sellainen, että siinä on tilaa harrastaa juurikin s-u:ta.

Kiitos vielä kerran Lost In Kainuu 2019! Viikonlopun oppi: kyllä seikkailu-urheilu vaan hieno laji on. Ilta oli upea ja tunnelma käsin kosketeltavissa, kun puimme porukalla kilpailun kulkua. Tunnelma on paras sana kuvaamaan näitä tapahtumia - näissä on vaan sitä jotain, mitä on vaikea selittää, mutta kun seisoo satojen kanssakilpailijoiden kanssa samalla lähtöviivalla - siinä on jotain erityistä. Sakki tietää mistä tykkää ja kaikilla on tarkoitus olla paikalla. Sama tarkoitus ja yhteishenki.

Nyt on ideareput pakattu seuraavan vuoden kilpailua varten ja olemme tämän neitsytmatkan jälkeen 100% varmoja siitä, että tämä on se meidän juttu! Tiedossa on jo muutama kehityksen kohde näin joukkueena (esimerkiksi tuo kusinen melonta), mutta onneksi kyse on vain harjoittelusta. Ensi vuonna Team Piirakkakerho nähdään takuulla kilpailijoiden nimilistalla - vielä pohditaan sitä, että oliskos se toisen kerran myös Almost Lost - sarja vai haastaako lisää itseä ja kaveria - ja mennäänkin Lost-sarjaan, joka on kaksi päiväinen seikkailukilpailu. 

Ps. Team Piirakkakerhon blogi löytyy osoitteesta: teampiirakkakerho.blogspot.com