Lääkäri nosti kädet ylös ja soitti sairaalaan suoraan urologille, kuten kotiutumisohjeessa oli ohjeistettu. Urologin pyynnöstä konsultoitiin sisätautilääkäriä, jonka pyynnöstä laadittiin lähete kirurgian päivystykseen. Labrat, virtsanäyte ja virtsaelimien UÄ. Keskiviikkona loppui antibioottikuuri, kuitenkin edelleen virtsanäytteessä kasvaa Citrobacter Koseri, mikä on nyt kuitenkin resistenssi kefuroksiimille. Stiksattuna leukkarit 3+, nitraatti positiivinen, proteiini 1+ ja veri 3+.
Laitoin lääkärin oven takanani kiinni ja nieleskelin kyyneleitä. En muista, koska viimeksi olisin ollut näin täynnä vihaa, pettymystä, itkua ja raivoa. Kiitos kusirakko, taas kerran. Välillä olen sitä mieltä, että tämä on tässä. Ei tästä parempaa tule, nyt vain sinnittelen loppuelämäni.
Kontinkankaalta lähdin kävelemään kohti Oulun seudun esikartanoa. Sairaalan käytävällä, mua vastaan käveli muutama hoitava lääkäri. Tilanteen lohduttomuutta on aika vaikea peittää. En tiennyt, mitä minun kuuluisi sanoa. Nyökätä ja sanoa hei? Haistakaa paska? Tervehdin heitä samalla, kun kyyneleet kirposivat silmäkulmistani.
Radiologi ultrasi ensin vasemman munuaisen, sitten oikean ja lopuksi virtsarakon. Kun radiologi asetti ultran vasemman munuaisen kohdalle, hänen ilmeensä vakavoitui. Ajattelin mielessäni, että jaahas, taas mennään.
"Virtsateiden UÄ:ssä vasemmassa munuaisessa medulla - korteksin rajamailla näkyy 6mm:n läpimittainen kaikukatveen jättävä kalkki. Kyseessä saattaa olla parenkyymikalkki".
Ote radiologin lausunnosta. Ciproxin-kuuri jatkuu nyt vielä 3 viikkoa 500mg x 2. Lisäksi tehdään vatsanalueen tietokonekuvaus. Tämän yhteydessä lisäksi urologin juttusille ja virtsanäytteiden kontrolli.
 |
| Kiitos kusirakko, taas. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti