On olemassa paljon sellaisia asioita, joita ei vain kannata sanoa ääneen. Etenkään sellaiselle, joka sairastaa esimerkiksi jotain sairautta. Tässä niistä muutama:
1. Älä koskaan sano, että tiedät, miltä toisesta tuntuu. Vaikka kärsisit itse samanlaisista vaivoista, et voi silti koskaan tietää, miltä toisesta jokin asia ihan oikeasti tuntuu.
2. Jos et tiedä, että mitä sanoa, sano se. On parempi sanoa jotain, sen sijaan ettei sanoisi mitään. Oikeita sanoja ei ole. On helpompaa olla sanomatta mitään, kun ei ole varma mitä pitäisi sanoa.
3. Jos tunnet jonkun, jolla on ollut esimerkiksi sairaus x. Älä ainakaan kerro, että koska hänen monttujuhlia vietettiin.
4. Älä koskaan sano, että olisipa sinullakin jokin oikea syy jäädä kotiin. Sen sijaan, että menisit kouluun tai töihin. Sillä tuskin sinä haluaisit sairastua johonkin parantumattomaan ja etenevään sairauteen. Et oikeasti haluaisi oikeaa syytä.
5. Älä koskaan sano, että aika näyttää. Koska mitä vittua se aika näyttää?
6. Älä koskaan sano, että kaikella on tarkoituksensa. Kaikesta voi toki löytää halutessaan tarkoituksen, mutta sairastunut ei kaipaa sellaisesta asiasta kertomista. Vaikka niin minä kuin monet muutkin sairastuneet sanotaan, että sairastuminen opetti nauttimaan jokaisesta sekunnista ja opetti elämään jokaisen päivän kuin se olisi viimeinen. Niin varmasti niin minä kuin moni muukin jättäisi tämän oppitunnin välistä.
7. Älä koskaan sano, että vain vahvimmat sairastuvat. Äläkä sano, että meille annetaan vain sen verran taakkaa kuin jaksamme kantaa. Se ei ole totta. Usein sairastuminen on paskaa tuuria. Sairastunut voi vaikuttaa vahvalta, horjumattomalta ihmiseltä, jonka psyyke kestää kaiken. Sillä hänelle ei annettu muita vaihtoehtoja kuin elää sairaus ja kaikki sen tuoma läpi. On aivan turha tulla kyselemään, että kuinka kestää tapahtuvia asioita. Ihminen kestää, jos ei ole vaihtoehtoja. Moni saa enemmän huolia ja murheita kuin jaksaa kantaa. Se ei ole asennekysymys.
8. Älä koskaan vähättele omiakaan murheitasi. Vaan kerro niistä, vaikka ne kuinka tuntuisivat pieniltä toisen murheiden rinnalla.
9. Älä koskaan epäröi kertoa tai hehkuttaa omista ilonaiheistasi. Sillä jokainen ilonaihe on varmasti toiselle piristysruiske, josta hän saattaa saada enemmän iloa kuin osaat kuvitellakaan.
10. Älä koskaan yritä heti saada toista tarkastelemaan asioiden valoisia puolia. Vaan sano esimerkiksi ensin, että "onhan tää nyt ihan syvältä perseestä". Anna toiselle aikaa olla surullinen, vihainen ja tuskainen. Ihan pihalla. Ihminen saa olla vihainen ja surra sitä, mitä hän on menettänyt. Mutta jossain vaiheessa on hyvä kuitenkin alkaa näkemään se, mitä on säilynyt.
11. Älä koskaan ole niin kuin et kuulisikaan. Vaan kuuntele - kuuntele ja keskity ihan oikeasti, että mitä toisella on sanottavana.
12. Älä koskaan mieti toisen puhuessa sitä, mitä aiot seuraavaksi sanoa.
Noh, aika paljon asioita, joita ei vain kannata sanoa ääneen.
29-vuotias oululainen, jonka koko elämä meni uusiksi kertaheitolla kesäkuussa 2017. Mitä kaikkea tämä on elämästä vienyt, mistä kaikesta se on tehnyt haastavaa ja kuinka monista asioista on joutunut luopumaan. Tästä alkoi taisteluni omaa kehoani vastaan enkä pystynyt edes kuvittelemaan mikä tie olisi edessä. Tervetuloa seuraamaan elämääni! Löydät mut myös instagramista käyttäjänimellä hannavaa ja tosielamantriathlon.
1.7.2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hanna suosittelee
Mikä musta tulee isona?
Siinäpä vasta kysymys. Hain syksyn yhteishaussa 2021 opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ei mennyt kuin hetki, kun sain tietää koulupaikasta. Se...
Blogin parhaimmat
-
Maanantaina 13.8. iski jälleen munuaiskivikohtaus. Ei muuta kuin suunta Oulun seudun esikartanoon. Ensimmäisenä sisätautilääkärin vastaanoto...
-
Lauantaina iskin kaikella sillä voimalla, jota tästä 60kg ruhostani irtoaa, vasemman jalan varpaat sohvan metallijalkaan. Tuska, jota tunsi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti