Kysymyksiä ja kyyneleitä

Lokakuu, helmikuu, huhtikuu..
Mikä näitä kuukausia yhdistää - no kusirakon tulehdus.

Keskiviikkoaamuna astelin kohti omaa hyvinvointikeskusta. Luukulla kerroin epäileväni kusirakon tulehdusta. Pissanäytepurkki käteen, suunta vessaan näytettä antamaan ja odottamaan pääsyä sairaanhoitajalle. Pikastiksillä suuntaa antava tulos - aika varmasti tulehdus se taas jyllää. Seuraavaksi odottamaan lääkärille pääsyä. Tutkimuksia ja ab - kuuri. Sain lääkäriltä myös käskyn, että jos en itse saa torstaiaamuun mennessä katetroitua rakkoa tyhjäksi - katetroidaan se tyhjäksi hyvinvointikeskuksessa vahvan kipulääkityksen siivittämänä torstaina. Sitten ei muuta kuin parempaa vointia ja toivoa siitä, että helpolla pääsee. Ja paskat.

Torstaiaamuna jälleen kerran hyvinvointikeskukseen järkyttävän virtsarakon kivun kera. Sairaanhoitajalle pikainen kertaus edellispäivän käynnistä. Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Kasa nappeja huuveriin ja niiden vaikutusta odotellessa.

Tunnin odottelun jälkeen suuntaan kohti toimenpidehuonetta. Esivalmistelut, pesu ja puudutus. Taas odotellaan. Sairaanhoitaja kyselee vointiani. Olen itkuinen ja sekaisin kivusta. Rakosta saadaan katetroitua 550ml~ pissaa. Sitten odotellaan, että lääkäri vapautuu. Lääkäri kyselee vointiani, tutkii ja pohtii tilannettani. Laaditaan kiireellinen konsultaatiopyyntö urologian poliklinikalle, uusi katetrointi hyvinvointikeskuksessa samana päivänä klo 15 sekä perjantaina klo 10. Lisäksi pissanäyte, joka menee viljelyyn ja kipulääkkeet mukaan, jotka otan klo 14. Odottelun aikana en uskalla juoda, jottei rakkoon kertyisi pissaa. Pelkään katetroinnin kipua. Haluan, että se on vain mahdollisimman pian alta pois.

Lääkkeet huuveriin, tunnin odotus ja uusi katetrointi. En tiedä tärisenkö enemmän kylmyydestä vai pelosta. Pitäisi siirtyä pedille. Mietin pedille siirtymistä, mutta ei pysty. Kun kipu on tarpeeksi suurissa svääreissä, olo on järkyttävä. Istun tuolilla ja koitan keskittyä kaikkeen muuhun kuin kipuun itseensä. Miltä kylmä tuoli tuntuu, tai lattia jalkojeni alla. Mietin oikein tarkkaan ja yritän keskittyä vain tuohon kylmään tuoliin. Mutta ei, kipu voittaa! Nousen ylös, ei pysty. Menen kumaraan, sekin sattuu liikaa. Rakosta saadaan katetroitua 450ml~.

Perjantai - aamuna suuntaan hyvinvointikeskukseen. Rakosta katetroidaan 750ml~. Lääkäri kirjoittaa paperisen lähetteen yhteispäivystykseen päivystävälle kirurgille.

Yhteispäivystyksessä odotan kirurgille pääsyä 2h. Pitkän vänkäämisen jälkeen hän soittaa päivystävälle urologille. Urologi suosittelee, että laitetaan kestokatetri viikoksi ja viikon päästä aika urologille. Lääkkeeksi Vesicarea ja Arcoxiaa. Mietin tovin, että laittaako kestokatetria, kun siitä ei ole kuin huonoja kokemuksia. Suostun kuitenkin, mutta sillä ehdolla, että sitä ei laiteta mikäli en saa vahvaa kipulääkitystä. Katson katkerana ympärille. Tajuaako kukaan heistä, mitä kivun kanssa eläminen on? Ehkä ei, onneksi. En toivo tätä kenellekään. Siltikin juuri nyt olen katkera kaikille kivuttomille. Kyyneleet valuvat vuolaana virtana pitkin kasvojani. Oxynormin tehostamana saadaan katetri laitettua.

Lauantaiaamuna on pakko jälleen kerran hakeutua yhteispäivystykseen. Katetri on falskannut koko yön ja kipuhelvetti tekee tehtävänsä. Odotan kirurgille pääsyä. Kun vihdoin pääsen häntä tapaamaan, hän ei osaa auttaa. Soitetaan taas päivystävälle urologille. Päivystävä urologi tulee päivystykseen. Kestokatetria ei oteta pois, sillä munuaiset ovat vaarassa vahingoittua. Oikeastaan anelen kestokatetrin poistoa, mutta tilanne on huono, liian huono. Lääkkeeksi määrätään Triptyl 25mg ja Naproxen mylan 500mg. Ensi viikolle uroterapeutille aika ja silloin kestokatetrin poisto. Urologin kanssa puhuimme sitten myös rakkohuuhteluista eri aineella, virtsaputken venytyksestä ja botoxista. Täytyy sanoa, että aika tunteet edellä mennään. Toisaalta haluan, että tehdään kaikki voitava, mutta samalla kammoan hoitojen mahdollisia haittoja.

Paras strategia olisi varmaan vain jatkaa elämistä ja toivoa parasta.