Kohtuuton elämänkumppani

Kipu kuuluu elämään, se on ihan selvää.

Lääkekaappi täyttyy erilaisista lääkkeistä, ruiskut tulevat rutiineiksi. Matematiikasta tulee läheinen ystävä, sellainen joka auttaa lääkkeiden laskemisessa. Puheisiin on tullut milligrammat ja millilitrat. Iltakeskustelua siitä, että kelle mikäkin määrä ja mihinkä aikaan?

Sanotaan, että lääkkeisiin kannattaa luottaa. Jollet luota, kysy lääkäriltäsi, että miksi hän arvelee, että juuri sinä hyödyt siitä. Silloin lääkärikin joutuu miettimään vielä kerran ja vakuuttamaan itselleen ja sinulle, että hän luottaa lääkkeeseen, jonka hän on määrännyt juuri sinulle, juuri nyt ja juuri tähän vaivaan.

Kuulostaako tutulta? 

Kipu on kohtuuton kumppani. Jatkuva kipu asteli elämänkumppanikseni viime kesänä. On vaikeaa tuntea mitään muuta, kun kipu kropassa vie kaiken huomion. Haluaisin kokea edes yhden päivän ilman kipua. Joudunko elämään näiden kipujen kanssa koko loppuelämäni? Saanko koskaan selityksiä näille kivuille? Vastauksia, niitä kaipaan kaikista eniten.

Itselläni on nyt menossa harvinaisen pitkä ja sinnikäs kipujakso. Sellainen, joka laittaa itkemään ja repii häpyluun seudulta aina nivusiin saakka. Sellaisella voimalla, jota en ole vielä koskaan ennen kokenut. Kuinka lamauttavaa jatkuva kipu on? Teho laskee ihan kaikessa tekemisessä. Jatkuva särky, huonosti nukutut yöt, ja kova uupumus. Onko ihmekään, että kaikki tuntuu raskaalta.

Sinä ihana, kivun ja sairauksien uuvuttama!

Ymmärrätkö, miten järjetöntä on syyttää itseään asioista, joihin et ole voinut, tai joihin et voi enää vaikuttaa? Ymmärrätkö, että itsesyytökset voit lopettaa vain sinä itse? Ymmärrätkö, että tänä päivänä olet paras versio siitä ihmisestä, jollaiseksi lähtökohdistasi saattoi tässä ajassa ja vallitsevissa olosuhteissa kasvaa? Istu alas ja hengitä. Olet selvinnyt hienosti.

Jos tätä postausta lukee itse kipupotilas, kertoisitko miten selviät? Mistä on ollut apua? Mistä taas ei? Miten sinä jaksat?