Neljäs osastojakso

Toisin kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan, en päässyt kotiutumaan vielä perjantaina. Makasin koko päivän sängyssä järkyttävässä kivuissa. Lääkkeitä on mennyt osastojakson aikana yhtä aikaa suun ja suonen kautta, mutta silti kipu pysyy.

Lääkkeet on ollu vahvimpia kipulääkkeitä. Osa on ollut opioidipohjaisia niin sanottuja "huumelääkkeitä". Niillä sais halutessaan päänsä täysin sekaisin tai hengen itseltään, mutta kipuun niistä ei kuitenkaan ole ollut mitään apua, mikä tuntuu musta kohtuuttomalta.

Tälläkin jaksolla on pidetty virtsaamis - ja nestelistaa. Residuaalit ovat olleet liian suuria (400-900ml). Spontaanisti pissaa ei tule yhtään. Toimenpiteen hyödyn pitäisi ilmeisesti näkyä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Odottavan aika on jälleen kerran taas pitkä.

Viime yön oksensin (ti-ke), kun kipu ylittää tietyn rajan, keho reagoi oksentamalla. Istuin vessan lattialla pää polvissa. Mietin sänkyyn siirtymistä, mutta ei pystynyt. Koitin keskittyä kaikkeen muuhun kuin kipuun itseensä. Tunnustelin miltä vessanlattia tuntui. Mietin tarkkaan ja yritin keskittyä vain lattiaan. Mutta ei, kipu voitti! Siinä sitä oltiin, tajun ja järjen rajamailla. Yövuorossa ollut hoitaja toi pahoinvointilääkettä.

Aamulla heräsin järkyttävään pääkipuun, joka johtui yöllisestä oksentamisesta. Kaverina tietenkin helvetillinen kusirakkokipu. Mietin sängyssä toimintakyvyttömänä, että kumpi on pahempaa, nämä kivut vai henkinen kipu.

Maanantaina kävin juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Lisäksi anestesialääkäri kävi urologin konsultaatiopyynnön vuoksi. Siinä oli sellainen lääkäri, että sillä oli aikaa kuunnella. Se tunne, kun joku oikeasti on halukas auttamaan on uskomaton. Sisällä herää toivon kipinä, että tästä helvetistä voi ehkä sittenkin selvitä. Täytyy myöntää, että on ollut sen verran vauhdikas kesäkuu - lokakuu väli, että alkaa jo voimat huveta.  

Tänään 26.10 kotiudun osastolta lääkekassin kanssa. Lääkkeitä on määrätty, vaikka ne eivät auttaneet sairaalassakaan. Kipu pysyy. Lisäksi päätettiin ottaa aikalisä, loppuvuosi sairaslomaa. Se mikä vielä tästä ruljanssista puuttui niin kusirakon tulehdus - tätähän vielä tähän kaipasinkin, ei muuta kuin kaveriksi antibioottikuuri. Vielä ennen kotiin lähtöä, kävin uroterapeutin luona. Koko vastaanottoajan itkin. Käytiin läpi katetrointitekniikkaa. Sitä kuinka kivusta huolimatta pitäisi nyt vaan katetroida koko rakko tyhjäksi, kun saisin rakon tyhjäksi niin karkailukin vähenisi. Mietin vaan, että mitenhän se vähenee, kun vaikka rakko katetroitiin osastollakin useamman kerran täysin tyhjäksi niin heti, kun rakkoon rupesi pissaa kertymään alkoi samantien karkailukin.