"Ne levottomat illat sekä unettomat yöt"

Lääkärin huolestuneeseen kysymykseen vastasin, että olen nukkunut viimeksi heinäkuussa. Tottahan se on. Olen yön jälkeen tuntenut itseni levänneeksi viimeksi joskus kesällä. Jokainen joka kärsii tai on joskus kärsinyt unettomuudesta, tietää, että se on henkilökohtainen helvetti.

Unettomuutta on monenlaista, unensaanti ei onnistu, aamuyön unettomuus, jatkuva heräileminen. Ja syitähän on monenlaisia, stressi, masennus, ahdistus. Uni on hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta hyvinkin suuressa roolissa. Kaikki asiat sujuvat huomattavasti paremmin, kun takana on hyvät yöunet. Muutaman kuukauden unettomuudesta kärsineenä, sen alkaa jo huomaamaan. Pistää muuten yllättävän nopeasti pään sekaisin.

Unettomana pitäisi pohtia miksi ei nukuta. Helpommin sanottu kuin tehty. Ei ole vain niin yksinkertaista laittaa ajatukset, huolet ja surut johonkin komeroon yöksi - aamua odottamaan.

Kun katson itseäni peilistä, en näe itseäni. Väsyneet silmät. Silmäpusseja ei saa piiloon edes paksulla pakkelikerroksella. Minulla ei ole mitään tietoa mihin olen menossa. Kun unettomuutta jatkuu viikkokausia, ihminen ei ole enää se sama ihminen, joka oli ennen unettomuuden alkamista. Unettomuus vie muistin, tunteet ja elämänhalun. Lisäksi se rasittaa kaikenlaista olemista. Sekä fyysinen että sosiaalinen hyvinvointi kärsii - unohtamatta psyykkistä puolta. Se ei ole leikin asia. 

Unen saamisessa ei ole ongelmaa, uni tulee hyvinkin nopeasti. Väsymyksestä huolimatta unessa pysyminen on miltei mahdottomuus. Unet on jääny niin heikkolaatuisiksi, että ei ikinä! Peiton alla tulee kuuma, ilman peittoa kylmä. Katson kelloa, se on 2:03 kuten joka yö. Kovasti olisi haluja alkaa siivoamaan, pyykkäämään, tiskaamaan, pitäiskö vaihtaa huonekalujen paikkoja? EI. Uneen takaisin siitä!

Tällä hetkellä toiveena olisi kunnolliset yöunet ilman ongelmia. Oisko liikaa pyydettyä?