Mitä sitten, kun vaihtoehtoja ei enää ole?

Olen jo pitkään miettinyt, että mitä seuraavaksi? Tietäähän joku aina seuraavan keinon tai konstin, mitä seuraavaksi tehdään, jos edellisestä ei ole apua?

Tässä ollaan kokeiltu jo toistokatetrointi, kestokatetri ja kystostoomakatetri. Uracyst-huuhteluhoito, pitkä lista lääkkeitä, tens-hoito, fysioterapeutin antama sähköhoito ja virtsarakon venytys. Mitä enemmän kokeillaan kaikkea, sitä enemmän pelko iskee. Loputtomasti kun ei ole vaihtoehtoja. Mun päässä on vilissyt jo ajatukset virtsarakon poistosta, virtsatieavanteesta ja suolirakosta.

Elämä etenee. Se etenee sängyn ja eri lääkäreiden vastaanoton välillä. Se etenee kivun ja karkailun keskellä. Syön järkyttävän määrän lääkkeitä, joissa ei ole vastetta. Tämä koko paska on laittanut polvilleen kantajansa, lääkärit, hoitajat, omaiset, kaikki. 

Täytyyhän tähän jotain apua löytyä? Oon päättänyt jo, että asialle on pystyttävä tekemään jotain! Ei 23-vuotias täysin työkykyinen (tällä hetkellä tosin täysin työkyvytön) voi jäädä loppuelämäksi kotiin, neljän seinän sisälle. Käytännössä mulla on vielä yli 40-vuotta työelämää jäljellä ja mä en todellakaan ole valmis sitä menettämään.

Vaikka epätoivo nostaa yllättävän usein päätään niin yritän muistaa, että olen saanut jo todella paljon apua. Ja mua halutaan tutkia ja hoitaa. Vielä ei heitetä kirvestä kaivoon!