Kusirakko oli kouristellut todella paljon ja todella monta kertaa tunnin sisällä. Aina, kun rakko kouristi - tunsin, kuinka kystostoomakatetrin "häntä" raapi kusirakon seinämää verille. Voisin väittää etten ole vielä ikinä kokenut mitään vastaavaa kipua.
Olin koko yön rampannut vessassa. Rakko kouristeli kouristelemistaan. Vedin kaikki mahdolliset dropit huuveriin, josko jostain olisi apua. Olo oli sietämätön. Vessassa koko keho oli kuin vasaralla hajoitettu lasi, aivan yhtä palasina. Jonnekin sinne sekaan oli musertunut järkeni rippeet. Nojasin vessan seinään, yrittäen kasata itseni ja mieleni. Yritin keskittyä pysymään järjissäni ja kasassa. Teki mieli romahtaa vessan lattialle itkemään, hammasta purren koitin kasata itseni.
Jälleen kerran oli pakko hakeutua yhteispäivystykseen. Pääsin melkein heti päivystävälle kirurgille - joka oli onnekseni mua aiemmin osastolla hoitanut tuleva urologi. Huuhdeltiin kystostoomakatetria keittosuolalla. Muutama hyytymä tuli rakosta, ei viitteitä akuuttivuodosta. Toivoin tai oikeastaan anelin kystostoomakatetrin poistoa. Urologi soitti toiselle urologille, jonka mukaan estettä ei ollut kystostooman poistolle.
"Tyhjennetään ballong ja poistetaan kystostoomakatetri ongelmitta".
Olo helpottuu välittömästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti