Kuka saa ja kenelle annetaan?

"Mä tarviin tahtoa vaikeisiin hetkiin".

Ihmismieli on vaikein asia tässä maailmassa. Tunteet heittelee vuoristorataa. Välillä tuntuu, että kaikki järjestyy. Välillä taas tulee niitä hetkiä, kun miettii ettei jaksa enää. Vanhan sanonnan mukaan kellekään ei anneta enempää taakkaa kuin jaksaa kantaa. Väittäisin ettei ihan näin ole asian laita.

Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miten epäreilua elämä on - juurikin vastoinkäymisten osalta. Miksi jollekin annetaan paljon enemmän taakkaa ja vastoinkäymisiä kannettavaksi? Missä ne vastoinkäymiset ja ihmisen jaksaminen oikeasti mitataan? Missä päätetään, kuinka paljon taakkaa kenenkin harteille lastataan? Kuka sen päättää? Kuka saa ja kenelle annetaan? Missä kulkee se maaginen raja, jonka kohdalla tajuaa ettei mikään ole enää hallinnassa? Missä menee se raja, jonka kohdalla saa katkaistua kaiken, ennen kuin on liian myöhäistä?

Kun vastoinkäyminen sattuu omalle kohdalle, miten siitä selviää? Pitäisikö siitä oppia jotakin? Onko liikaa vaadittu, että edes yksi asia menisi kerralla putkeen? Miksi vastoinkäymisiä tulee? Mitä jos vastoinkäymisiä ei olisi? Paljonko ihmisen pitää sietää? Miksi toiset joutuvat kärsimään kohtuuttomasti? Onko se karma joka nostaa päätään? Vai joku suurempi voima, joka testaa tahtoa elämään ja omiin haluihin?

Toivoin, toivoin niin kovasti, että olisin löytänyt vastauksen niin näihin kuin moniin muihinkin kysymyksiini. Jotta osaisin kertoa mikä oli se selkeä kohta, jossa kaikki meni pieleen. Vastausten löytäminen ei todellakaan ole helppoa. Oikeastaan voisin sanoa, etten ole löytänyt yhtäkään kunnollista vastausta mihinkään. Haluaisin vastausten hyppäävän eteeni mutkattomina, jotta voisin tarjota yksinkertaisen vastauksen niin itselleni kuin muillekin.